Yö hiipii edelläni kuin katse,
mutta en saa
kumpaakaan pysähtymään
pimeyden usva murtaa ajatukseni,
kalvaa lihan luistani vain muistaakseen,
estääkseen samasta otetta tähän hetkeen
elämään
mustelmiin, jotka olen ottanut
tatuoitu ihoni muistaa kaiken,
pysäyttää mieleni jokaiseen esteeseen,
jonka kapusin
jokaiseen pisteeseen,
jonka jälkeen en voinut
viimeistellä yhtään järkevää lopetusta
-
tuijotin sitä tummaa yötä,
sitä hetkeä,
joka liukuu ja varastaa
ja jota olen koko elämäni jahdannut
mikään ei enää tuntunut selvältä,
Juudas sisälläni epäilee kaikkea
pelkään elämää,
pelkään petosta
sen yön mustaa pimeyttä edessään
olen yrittänyt
vapautua sen kaavusta,
tavasta kulkea ympärilläni
surua täynnä olevat pistokset
tekevät tahtoni sekavaksi,
mikään ei osaa pysäyttää niiden kulkua
anna minun hetken levätä
anna elämän painaa päänsä tyynyyn,
rakkauden sivellä kasvojani
tiedän sen vaikutuksen, tavan jolla tuskani vapautuu
sillä osaan elää hetken,
jolloin ei tarvitse sulkea silmiään
nähdäkseen pimeyden tai valon,
joka syttyy silmistäsi vain minun kulkea
rakastaa ja muuttaa muotoaan
-
olen edelleen siinä ajassa,
lyhyessä hetkessä
jossa tunnen olevani
saavuttamani pettymys
kunnes vain väsyin juoksemasta
koska en pysty pysäyttämään edes itseäni
tapaani käsitellä ajatuksiani
-
jostain syystä näissä pienissä hetkissä
mustelmat eivät häviä iholta,
ne vaihtavat vaan väriään
aikaansa
ja kuulen kaukaisen huudon
kuinka ne huutavat avukseen
katsoen silmästä silmään peiliä
peläten jopa näkemäänsä
miksi en voisi vielä rakastaa,
kulkea sen kanssa kuin yö tai katse
lupaisi vain yhden asian
Rakastaa ehdoitta,
ymmärryksen pelastaaa ajatukseni
-
olisinko voinut kietoutua rakkauteen
ajaa kiinni valoon,
onnellisuuteen
päivään ja ihmiseen
ottaa vain kiinni elämästäni,
mutta onhan minulla vielä yö
hetki ennen valoisaa, heräämistä
-
katson sidosta yön ja päivän välillä
niin samantekevää,
mutta rakkaus
miksei se paljasta kasvojaan
luovuttaisi vain itsensä
ja se vapauden olisi osattava olla vapaa
osattava rakastaa pelkällä rakkaudella
niin kuin se on
tietämättömyyden eilisiin tarkoitettu
ollakseen sielun ja ruumiin rauha
maan ja taivaan yhteys
niin kuin se on näihin ristillä silloitettuihin huomisiin tarkoitettu
-
mutta voisinko sellaista löytää tai menettää,
jonka on aina tiennyt olevan olemassa
tai
voisiko eilisen nähtyään
vielä saada huomenensa takaisin
ja miksi se tuska aina palaa
mutta yhtään vastausta ei jää jäljelle
ainoana lohtunaan
että rakkaudessa mikään ei ole liian myöhäistä,
vaikka aika ja ajassa kulkeva yön katse vilkuttavat mennessään, jättäen minut taas tähän pimeään
mutta en saa
kumpaakaan pysähtymään
pimeyden usva murtaa ajatukseni,
kalvaa lihan luistani vain muistaakseen,
estääkseen samasta otetta tähän hetkeen
elämään
mustelmiin, jotka olen ottanut
tatuoitu ihoni muistaa kaiken,
pysäyttää mieleni jokaiseen esteeseen,
jonka kapusin
jokaiseen pisteeseen,
jonka jälkeen en voinut
viimeistellä yhtään järkevää lopetusta
-
tuijotin sitä tummaa yötä,
sitä hetkeä,
joka liukuu ja varastaa
ja jota olen koko elämäni jahdannut
mikään ei enää tuntunut selvältä,
Juudas sisälläni epäilee kaikkea
pelkään elämää,
pelkään petosta
sen yön mustaa pimeyttä edessään
olen yrittänyt
vapautua sen kaavusta,
tavasta kulkea ympärilläni
surua täynnä olevat pistokset
tekevät tahtoni sekavaksi,
mikään ei osaa pysäyttää niiden kulkua
anna minun hetken levätä
anna elämän painaa päänsä tyynyyn,
rakkauden sivellä kasvojani
tiedän sen vaikutuksen, tavan jolla tuskani vapautuu
sillä osaan elää hetken,
jolloin ei tarvitse sulkea silmiään
nähdäkseen pimeyden tai valon,
joka syttyy silmistäsi vain minun kulkea
rakastaa ja muuttaa muotoaan
-
olen edelleen siinä ajassa,
lyhyessä hetkessä
jossa tunnen olevani
saavuttamani pettymys
kunnes vain väsyin juoksemasta
koska en pysty pysäyttämään edes itseäni
tapaani käsitellä ajatuksiani
-
jostain syystä näissä pienissä hetkissä
mustelmat eivät häviä iholta,
ne vaihtavat vaan väriään
aikaansa
ja kuulen kaukaisen huudon
kuinka ne huutavat avukseen
katsoen silmästä silmään peiliä
peläten jopa näkemäänsä
miksi en voisi vielä rakastaa,
kulkea sen kanssa kuin yö tai katse
lupaisi vain yhden asian
Rakastaa ehdoitta,
ymmärryksen pelastaaa ajatukseni
-
olisinko voinut kietoutua rakkauteen
ajaa kiinni valoon,
onnellisuuteen
päivään ja ihmiseen
ottaa vain kiinni elämästäni,
mutta onhan minulla vielä yö
hetki ennen valoisaa, heräämistä
-
katson sidosta yön ja päivän välillä
niin samantekevää,
mutta rakkaus
miksei se paljasta kasvojaan
luovuttaisi vain itsensä
ja se vapauden olisi osattava olla vapaa
osattava rakastaa pelkällä rakkaudella
niin kuin se on
tietämättömyyden eilisiin tarkoitettu
ollakseen sielun ja ruumiin rauha
maan ja taivaan yhteys
niin kuin se on näihin ristillä silloitettuihin huomisiin tarkoitettu
-
mutta voisinko sellaista löytää tai menettää,
jonka on aina tiennyt olevan olemassa
tai
voisiko eilisen nähtyään
vielä saada huomenensa takaisin
ja miksi se tuska aina palaa
mutta yhtään vastausta ei jää jäljelle
ainoana lohtunaan
että rakkaudessa mikään ei ole liian myöhäistä,
vaikka aika ja ajassa kulkeva yön katse vilkuttavat mennessään, jättäen minut taas tähän pimeään
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=lXLQBH0IOz4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yön jälkeen koittaa kuitenkin aina uusi aamu. Joihinkin kysymyksiin ei aina löydy vastauksia,tai ehkä löytyykin,mutta onko sitten valmis ottamaan sen tiedon vastaan..se on sitten toinen juttu.
Sivut