Olin pieni, polvihousu,
vanhemmilta neuvot sain.
Isä, äiti kivun tutut
ohjasivat rakastaen.
Äiti, pienen torpan muori
hoiti karjan kasvimaan,
puuhakkaana työssä raatoi
tuskin ehti nukahtaa.
Isä sadut, tarut kertoi,
äiti lauloi iltaisin,
huolta vailla, unimailla
viatonna uinailin.
Isä siunas, matkaan saattoi,
käteen antoi kompassin.
Sanoi: - Vältä salakarit,
joudut myrskytuulihin.
Kevättouon aika mennyt,
syksyn sato kypsentyy,
kultaviljan varttuessa,
uhmamieli hiljentyy.
Mitä annan lapsilleni
perinnöksi matkalleen?
Parhain lahja, lapsen usko,
liitän kädet rukoukseen.
vanhemmilta neuvot sain.
Isä, äiti kivun tutut
ohjasivat rakastaen.
Äiti, pienen torpan muori
hoiti karjan kasvimaan,
puuhakkaana työssä raatoi
tuskin ehti nukahtaa.
Isä sadut, tarut kertoi,
äiti lauloi iltaisin,
huolta vailla, unimailla
viatonna uinailin.
Isä siunas, matkaan saattoi,
käteen antoi kompassin.
Sanoi: - Vältä salakarit,
joudut myrskytuulihin.
Kevättouon aika mennyt,
syksyn sato kypsentyy,
kultaviljan varttuessa,
uhmamieli hiljentyy.
Mitä annan lapsilleni
perinnöksi matkalleen?
Parhain lahja, lapsen usko,
liitän kädet rukoukseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
turva kasvaa rohkeudeksi, rakkaus uuden tuntimeksi
lukija toivoo kaille maailman lapsille samankaltaisia tuntoja,
ehken siinä perintöä sodattomaan maailmaan
Sivut