Näen usein
unta
katseen,
joka tunkeutuu
aikaan
tuoksuun,
joka tuntuu
persoonalliselta
ja se vaatii
hengittämään
koskettamaan
pienen pieniä
tottumuksia
miten kyky
rakastaa
tulikin
ensimmäisenä
mieleen
miten sävelen
lumous tuo
onnellisuuden
sulkeutuneiden
kasvojen
tehdä kiehtovia
fantasioitaan
mikään ei
ole yhden
ihmisen haaveista
koottu
valokuvamuistin
nopeudella
todistuskappaleet
vaelsivat
murtaen omaa
herkkyyttään,
moraaliaan
kulkien aamua,
kulkien
iltaa
kulkien
varpaisillaan
kukaan ei
tunnistanut
ääntään
iloaan
tuskaa,
joka sterilisoi
tätä
hengittämääni
laimeaa
ilmaa
haluan jättää
hiljaisuuden
oman onnensa
junaan
leikkisän hilpeyden
säännölliseen
elämäänsä
ja se
tuoksu tuntee
milloin
malja on
täytettävä
milloin luotava
uutta,
jotta avoimuus
täyttäisi pelon
synnyttäisi
saavuttamatonta
viinin tai
onnistumisen
lohdutusta ja
elämäniloa
missä on
kaiken tarkoitus
missä on
jumalan
tajuttomien maailma
aistillisuuden
kyky repiä
ja liimata yhteen
päästää sisäänsä
kaikki ja
ei ketään
tyytyväisyyden ja
onnellisuuden
aaltoja
lumota kaikki
personansa
lukita kohtalonsa
elämäänsä kiinni
niin, että
se onnellisuus
loistaa
ja heijastaa
ikuisuutta
jokaisen kohtalon
yläpuolella
ja
se tärkein
tuntisi elävänsä
kukaan ei
haluaisi myydä
itseään
tehdä mittaa
itsestään
sellaista
nöyräselkäistä
haaveen ja
onnen tavoittelijaa
on vain
vapaus ja
kuolema
kyky rakastaa
siteellä,
rakentaa
tahdosta
kaipaus
hajottaa
persoona niin
pieniin
atomiin,
että se
on helppo siivilöidä
kaikkeuteen
v****n virheetön
ja suoraviivainen
olin siirtynyt
varjosta
aurinkoon
vai olisiko
auringon valo
osunut
luonnottomuuteen
yrittäen
herätellä
faktojen
välit fiktioon
jokaisen
nautinnonhan on
osattava täydentää
seuraavaa
yhtään puutetta
ei voi
veistää
yhtään isompaa
taakkaa ei
voi kantaa
kuin omaansa
mitä muuta sitä voisi pyytää
antaa vikojen viehättää,
ajatella muutakin
kuin itseään
sukupuolista kiihoketta
seuraa menetyksen
tunne
miljoonia vuosiahan
on jo mennyt
samaa rataa
kuka minä olen
minulla on
ihmiskunnan kohtalo
selässäni
köyhyydestä
sinä olet
lähtenyt
kiertäen vähäpätöisyyden
alkuvoimaa,
loputonta ympyrää
mutta en aio
palata siihen
merkityksettömään
turhaan
köyteen, joka
on katkaistava,
jotta voisi ryömiä
ja milliseen
kehoon hän
onkaan joutunut
millaiseen lukkoon,
jota ei
saa avattua
sydämessä
voi olla
monenlaisia
ongelmia
se mutkittelee,
se korjaa,
se pakahtuu
ja elämä
vaan seuraa
se ei
ymmärrä
se ei
osaa suuntia
tajuta, että
meressä syntyy
valkoista vaahtoa
tunnen olevani
imupaperi,
osaamalla tyydyttää
ja unohtaa
nyt se
virtaa ulos
ja sisään
etsien itselleen
ääntä,
ruumista,
johon eläytyä
kaikki suuntaviivat
näkyvät,
siinä se
on minun
sydämeni
todellisuuteni,
joka jäykistää
ruumiinsa
muuttua kivikovaksi
hyväksyen toisen
puolen,
kieltäen toisen
henkinen tason
syttyä,
katsoen
jumalten tekoja
aistielämän
vietellä
viettiensä
vaatimuksiin
mutta ei
keskitietä
äärimmäisyyden ja
ehdottomuuden
välimaastoa
jätän nautinnot
jätän viihtymyksen
jätän takeen
ja varmuuden
huumori
sinua minä
en jätä
sieluni
elävää
inhimillistymää
anna meidän
yhdistyä
onnekkaaksi
tuokioksi
anna sen
puhua
äänelläni
anna ravita
rakkaudella
sydämeni ja
kehoni ovat yhtenäisiä
vain etäisyyden
päässä
rajattomuudesta
kohti henkeä
vavahdellen
vain henkinen
pyrkimys meillä
on,
mutta ei
henkeä
pelkkää
keskitietä
ja
puolivillaisia
fraaseja
me vaan katsomme
ihannettamme
silmiin ja
luulemme
olevamme
onnellisia
vaikka olemme vasta
matkalla
pyhiinvaelluksemme
alussa
on matkamme
jatkuva
eteenpäin
pidemmälle,
korkeammalle
kuin ihmisyys
jotta kaikkeudella
olisi merkitys
jotta vapahtajaa
tai muita suurmiehiä
ei haudattu turhaan
jotta tyhjistä
sydämistämme
tulisi täysiä
jotta tunnistaisin
sydämeni,
sen jolla
teen rakkautta
sen, jolle
mikään ei
ole ihme
vaan se
katsoo
peiliin ja
tuntee
sisimmässään
katsoo silmiin
tuntee
elämän itsensä
kaltaisen
mielekkyyden
joka syö
tieteen,
taiteen ja
käytännöt
ihanteineen
riippumatonta
ja tarrautumatonta
musiikkia,
jota ei
tarvitse soittaa
ja silti se
elää ja lausuu
pitäen korkeinta
lahjaa sylissään
absoluuttista
kauneutta
rakastaa
rakkaudella
hengittäessään ja
nähdessään
elävää ymmärrystä
johdantoa ja
valmistelua johonkin
tulevaan
johonkin jota
ei osaa
sanoin selittää
eikä kuvailla
unenkaan olla
tuntumatta
enää unelta
todellisuuttaan paremmasta
ja silti sinun nimeesi kiitän,
jotta eläisin
pidättelisin jotain herkästi särkyvää
jotta sinäkin rakastaisit
päästäisit siipesi valloilleen
voidaksesi käsittää
mitä tarkoitan
virrata ja asettua
viriävän tuuleen
hedelmöittyneen
henkisyyden
lämpimään välittömyyteen,
jotta maailmassa
olisi jotain pysyvää
odottamatonta ja
pysyvää
unta
katseen,
joka tunkeutuu
aikaan
tuoksuun,
joka tuntuu
persoonalliselta
ja se vaatii
hengittämään
koskettamaan
pienen pieniä
tottumuksia
miten kyky
rakastaa
tulikin
ensimmäisenä
mieleen
miten sävelen
lumous tuo
onnellisuuden
sulkeutuneiden
kasvojen
tehdä kiehtovia
fantasioitaan
mikään ei
ole yhden
ihmisen haaveista
koottu
valokuvamuistin
nopeudella
todistuskappaleet
vaelsivat
murtaen omaa
herkkyyttään,
moraaliaan
kulkien aamua,
kulkien
iltaa
kulkien
varpaisillaan
kukaan ei
tunnistanut
ääntään
iloaan
tuskaa,
joka sterilisoi
tätä
hengittämääni
laimeaa
ilmaa
haluan jättää
hiljaisuuden
oman onnensa
junaan
leikkisän hilpeyden
säännölliseen
elämäänsä
ja se
tuoksu tuntee
milloin
malja on
täytettävä
milloin luotava
uutta,
jotta avoimuus
täyttäisi pelon
synnyttäisi
saavuttamatonta
viinin tai
onnistumisen
lohdutusta ja
elämäniloa
missä on
kaiken tarkoitus
missä on
jumalan
tajuttomien maailma
aistillisuuden
kyky repiä
ja liimata yhteen
päästää sisäänsä
kaikki ja
ei ketään
tyytyväisyyden ja
onnellisuuden
aaltoja
lumota kaikki
personansa
lukita kohtalonsa
elämäänsä kiinni
niin, että
se onnellisuus
loistaa
ja heijastaa
ikuisuutta
jokaisen kohtalon
yläpuolella
ja
se tärkein
tuntisi elävänsä
kukaan ei
haluaisi myydä
itseään
tehdä mittaa
itsestään
sellaista
nöyräselkäistä
haaveen ja
onnen tavoittelijaa
on vain
vapaus ja
kuolema
kyky rakastaa
siteellä,
rakentaa
tahdosta
kaipaus
hajottaa
persoona niin
pieniin
atomiin,
että se
on helppo siivilöidä
kaikkeuteen
v****n virheetön
ja suoraviivainen
olin siirtynyt
varjosta
aurinkoon
vai olisiko
auringon valo
osunut
luonnottomuuteen
yrittäen
herätellä
faktojen
välit fiktioon
jokaisen
nautinnonhan on
osattava täydentää
seuraavaa
yhtään puutetta
ei voi
veistää
yhtään isompaa
taakkaa ei
voi kantaa
kuin omaansa
mitä muuta sitä voisi pyytää
antaa vikojen viehättää,
ajatella muutakin
kuin itseään
sukupuolista kiihoketta
seuraa menetyksen
tunne
miljoonia vuosiahan
on jo mennyt
samaa rataa
kuka minä olen
minulla on
ihmiskunnan kohtalo
selässäni
köyhyydestä
sinä olet
lähtenyt
kiertäen vähäpätöisyyden
alkuvoimaa,
loputonta ympyrää
mutta en aio
palata siihen
merkityksettömään
turhaan
köyteen, joka
on katkaistava,
jotta voisi ryömiä
ja milliseen
kehoon hän
onkaan joutunut
millaiseen lukkoon,
jota ei
saa avattua
sydämessä
voi olla
monenlaisia
ongelmia
se mutkittelee,
se korjaa,
se pakahtuu
ja elämä
vaan seuraa
se ei
ymmärrä
se ei
osaa suuntia
tajuta, että
meressä syntyy
valkoista vaahtoa
tunnen olevani
imupaperi,
osaamalla tyydyttää
ja unohtaa
nyt se
virtaa ulos
ja sisään
etsien itselleen
ääntä,
ruumista,
johon eläytyä
kaikki suuntaviivat
näkyvät,
siinä se
on minun
sydämeni
todellisuuteni,
joka jäykistää
ruumiinsa
muuttua kivikovaksi
hyväksyen toisen
puolen,
kieltäen toisen
henkinen tason
syttyä,
katsoen
jumalten tekoja
aistielämän
vietellä
viettiensä
vaatimuksiin
mutta ei
keskitietä
äärimmäisyyden ja
ehdottomuuden
välimaastoa
jätän nautinnot
jätän viihtymyksen
jätän takeen
ja varmuuden
huumori
sinua minä
en jätä
sieluni
elävää
inhimillistymää
anna meidän
yhdistyä
onnekkaaksi
tuokioksi
anna sen
puhua
äänelläni
anna ravita
rakkaudella
sydämeni ja
kehoni ovat yhtenäisiä
vain etäisyyden
päässä
rajattomuudesta
kohti henkeä
vavahdellen
vain henkinen
pyrkimys meillä
on,
mutta ei
henkeä
pelkkää
keskitietä
ja
puolivillaisia
fraaseja
me vaan katsomme
ihannettamme
silmiin ja
luulemme
olevamme
onnellisia
vaikka olemme vasta
matkalla
pyhiinvaelluksemme
alussa
on matkamme
jatkuva
eteenpäin
pidemmälle,
korkeammalle
kuin ihmisyys
jotta kaikkeudella
olisi merkitys
jotta vapahtajaa
tai muita suurmiehiä
ei haudattu turhaan
jotta tyhjistä
sydämistämme
tulisi täysiä
jotta tunnistaisin
sydämeni,
sen jolla
teen rakkautta
sen, jolle
mikään ei
ole ihme
vaan se
katsoo
peiliin ja
tuntee
sisimmässään
katsoo silmiin
tuntee
elämän itsensä
kaltaisen
mielekkyyden
joka syö
tieteen,
taiteen ja
käytännöt
ihanteineen
riippumatonta
ja tarrautumatonta
musiikkia,
jota ei
tarvitse soittaa
ja silti se
elää ja lausuu
pitäen korkeinta
lahjaa sylissään
absoluuttista
kauneutta
rakastaa
rakkaudella
hengittäessään ja
nähdessään
elävää ymmärrystä
johdantoa ja
valmistelua johonkin
tulevaan
johonkin jota
ei osaa
sanoin selittää
eikä kuvailla
unenkaan olla
tuntumatta
enää unelta
todellisuuttaan paremmasta
ja silti sinun nimeesi kiitän,
jotta eläisin
pidättelisin jotain herkästi särkyvää
jotta sinäkin rakastaisit
päästäisit siipesi valloilleen
voidaksesi käsittää
mitä tarkoitan
virrata ja asettua
viriävän tuuleen
hedelmöittyneen
henkisyyden
lämpimään välittömyyteen,
jotta maailmassa
olisi jotain pysyvää
odottamatonta ja
pysyvää
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=aU44W5W9lqg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ilo tätä oli lukea
Biisi tuki hyvin tarinaa, ja jopa Steven Tylerin höpinät alussa istuivat runkoon.
Sivut