The Phantom of the Opera
Itsetietoiset
sanat
hiljattain
askarruttanut
hajamielinen
muistikuva
astui ja
hiipi
elävämmäksi
niin vieraina
ja jotenkin
kotonaan
kaikki
läpinäkymätön
sanojen kaaos
läheni
unettavuuden
tilaa
iankaikkinen
horros
oli riisunut
velttouden
hartioiltaan
ruumiin
heilurimainen liike
johti
hermovärähdykset
väänsi huulten
sivustaa,
räpäytti
silmänsä
suuriksi
pelon
vääristämien
kasvojen
katsoa
elää ajatuksen
voimasta
toiseen
tunteet virtasivat
levotonta jokea,
pienen
hehkun
tippua kuin
kivi
vaihtaa värinsä
ja siirtyä
hypäten esiin
tummista
aukoista
näiden
ajanjaksojen
väliin asettuu
kuolema
kuolonsekunti
yli
rajapyykin ja
tuntuu kuin
hyppisimme
itsessämme
ja kuinka
psyykemme
elämänperspektiivi
suhtautuu
naurettavasti
kokisi
itsensä
vain ajassa
hetkestä hetkeen
sielu erkanee
rajallisista
aivoistamme
rajattomuuteen
kuoleman hetkeen
ja miettii
onko
voittajia vai
häviäjiä
tuijottaen pisteeseen,
hävittäen ympäristön
hälventäen ajatuksen,
aistimukset
ja
jäljelle ei
jää
mitään
kaikki radat
ja verkot
avautuvat
silloin on
luopunut kaikesta
suunnaton jännitys
purkautuu,
jokaiseen
soppeen
kuuluu koiran
ulvonta
se on kuin
oopperaa
mykkä ja
kuollut inhon tunne
jossa
ei ollut enää
persoonallisuutta
pelkkä aave,
jolla ei ollut identiteettiä
Välillä
Täytyisi löytää
oikea sana,
tuntemus
johon nojata
yksinkertainen
ja
mitäänsanomaton
toisaalta
leveä kaista
kuunvaloa
tai
profetioiden
ennustus
todellisuuden
pyörteiden kokoinen
pala kasvamista
mustaa
rehevää
multaa,
jossa
siemenet
liikahtelivat
noustakseen
murtautuakseen
kohti ystävällisyyttä
odottavaa
turvallisuutta
ja
siinä sivussa
kaipausta
synnyttää
tasapaino
elon
päivänvalon
ja yön
hiljaisuuden
väliin
kasvoja
sivelemällä
saa aikaan
tuoksun
kaihon sekaisen
hellyyden
kasvattaa jokaisen
sieluun
uusi vuosirengas
lauseet, jotka
kokonaisina
heräsivät
oopperasta
ja alkoivat
pienin henkäyksin
etsiä hapuilevan
askeleen nimistä
tietä,
jossa
jokainen
painautunut jälki
jokainen
hetki
synnytti
uuden ajatuksen
varmuuden ja
selkeyden
nerokkuus
elämässämme
perustuu muotoon
tuoksuun ja
väriin
pintavedet
päästävät
kaiken sisäämme
ja kostumme
kaikki opittu
muuttuu
käytännöksi
siitä se
pintaa myötäilevä
ajatus
saa sytykkeensä
voimansa
irrottaa ankkuri
kaiken on
oltava puoliksi
valoa
puoliksi hämärää
kukka sielumme
kärjellä
ajatuksen herääminen
on yhtä
kiihottavaa
kuin pelkkä
katse
ajatukseton
käsittämätön
kuvaaminen
niin kaukana
ja välillä
aivan liki
lähempänä
runollisen innoituksen
lähdettä
rakkaus
etäisyyden ja
läheisyyden
perspektiivissä
kaunis arvo,
jonka voi
ja
osaa nähdä
luonnollisessa
koossa
sitä halua on
kunnioitettava
vaalittava
sen päämäärää
ja tulevaisuutta
sillä se
on aina
luonamme
meidän on
vain
osattava tunnistaa
oltava rohkeita,
jotta osaisimme
kutsua
sitä
oikealla nimellä
ja rakastaa
rakastamalla
saa näkymättömän
näkyväksi
viattoman
kauneimmilleen
ja sitä
on hengitettävä,
jotta sen
viisaus
hyväntuulisuus
avaisi
hymyn
naurun
onnellisuuden
vakavien totuuksien
lahjan ihmiselle,
jolla
ei koskaan ole
liikaa aikaa
ja välillä
se kaikki
on mutkalla
iso avara
ja koskematon
elämän elementti
pelkkää
hidasta kuolemaa
haamujen
elää kanssamme
armottomina
vain rakkaudella
on merkitystä
etääntyen
vähä vähältä
vain rakkaus ottaa
kaiken vastaan
lähentyen
ollen yhtä
niin kuin
yhtä voi
vaan olla
ei puhuta
nyt
ollaan välillä
pelkkiä
lahjoja
rakkaudessa
nyt kun
hiljaisuutta
on taas
häiritty
minun
ollessa
kuin hän
välillä
maa on
kuin
taivas ja
tähtien vyö
Itsetietoiset
sanat
hiljattain
askarruttanut
hajamielinen
muistikuva
astui ja
hiipi
elävämmäksi
niin vieraina
ja jotenkin
kotonaan
kaikki
läpinäkymätön
sanojen kaaos
läheni
unettavuuden
tilaa
iankaikkinen
horros
oli riisunut
velttouden
hartioiltaan
ruumiin
heilurimainen liike
johti
hermovärähdykset
väänsi huulten
sivustaa,
räpäytti
silmänsä
suuriksi
pelon
vääristämien
kasvojen
katsoa
elää ajatuksen
voimasta
toiseen
tunteet virtasivat
levotonta jokea,
pienen
hehkun
tippua kuin
kivi
vaihtaa värinsä
ja siirtyä
hypäten esiin
tummista
aukoista
näiden
ajanjaksojen
väliin asettuu
kuolema
kuolonsekunti
yli
rajapyykin ja
tuntuu kuin
hyppisimme
itsessämme
ja kuinka
psyykemme
elämänperspektiivi
suhtautuu
naurettavasti
kokisi
itsensä
vain ajassa
hetkestä hetkeen
sielu erkanee
rajallisista
aivoistamme
rajattomuuteen
kuoleman hetkeen
ja miettii
onko
voittajia vai
häviäjiä
tuijottaen pisteeseen,
hävittäen ympäristön
hälventäen ajatuksen,
aistimukset
ja
jäljelle ei
jää
mitään
kaikki radat
ja verkot
avautuvat
silloin on
luopunut kaikesta
suunnaton jännitys
purkautuu,
jokaiseen
soppeen
kuuluu koiran
ulvonta
se on kuin
oopperaa
mykkä ja
kuollut inhon tunne
jossa
ei ollut enää
persoonallisuutta
pelkkä aave,
jolla ei ollut identiteettiä
Välillä
Täytyisi löytää
oikea sana,
tuntemus
johon nojata
yksinkertainen
ja
mitäänsanomaton
toisaalta
leveä kaista
kuunvaloa
tai
profetioiden
ennustus
todellisuuden
pyörteiden kokoinen
pala kasvamista
mustaa
rehevää
multaa,
jossa
siemenet
liikahtelivat
noustakseen
murtautuakseen
kohti ystävällisyyttä
odottavaa
turvallisuutta
ja
siinä sivussa
kaipausta
synnyttää
tasapaino
elon
päivänvalon
ja yön
hiljaisuuden
väliin
kasvoja
sivelemällä
saa aikaan
tuoksun
kaihon sekaisen
hellyyden
kasvattaa jokaisen
sieluun
uusi vuosirengas
lauseet, jotka
kokonaisina
heräsivät
oopperasta
ja alkoivat
pienin henkäyksin
etsiä hapuilevan
askeleen nimistä
tietä,
jossa
jokainen
painautunut jälki
jokainen
hetki
synnytti
uuden ajatuksen
varmuuden ja
selkeyden
nerokkuus
elämässämme
perustuu muotoon
tuoksuun ja
väriin
pintavedet
päästävät
kaiken sisäämme
ja kostumme
kaikki opittu
muuttuu
käytännöksi
siitä se
pintaa myötäilevä
ajatus
saa sytykkeensä
voimansa
irrottaa ankkuri
kaiken on
oltava puoliksi
valoa
puoliksi hämärää
kukka sielumme
kärjellä
ajatuksen herääminen
on yhtä
kiihottavaa
kuin pelkkä
katse
ajatukseton
käsittämätön
kuvaaminen
niin kaukana
ja välillä
aivan liki
lähempänä
runollisen innoituksen
lähdettä
rakkaus
etäisyyden ja
läheisyyden
perspektiivissä
kaunis arvo,
jonka voi
ja
osaa nähdä
luonnollisessa
koossa
sitä halua on
kunnioitettava
vaalittava
sen päämäärää
ja tulevaisuutta
sillä se
on aina
luonamme
meidän on
vain
osattava tunnistaa
oltava rohkeita,
jotta osaisimme
kutsua
sitä
oikealla nimellä
ja rakastaa
rakastamalla
saa näkymättömän
näkyväksi
viattoman
kauneimmilleen
ja sitä
on hengitettävä,
jotta sen
viisaus
hyväntuulisuus
avaisi
hymyn
naurun
onnellisuuden
vakavien totuuksien
lahjan ihmiselle,
jolla
ei koskaan ole
liikaa aikaa
ja välillä
se kaikki
on mutkalla
iso avara
ja koskematon
elämän elementti
pelkkää
hidasta kuolemaa
haamujen
elää kanssamme
armottomina
vain rakkaudella
on merkitystä
etääntyen
vähä vähältä
vain rakkaus ottaa
kaiken vastaan
lähentyen
ollen yhtä
niin kuin
yhtä voi
vaan olla
ei puhuta
nyt
ollaan välillä
pelkkiä
lahjoja
rakkaudessa
nyt kun
hiljaisuutta
on taas
häiritty
minun
ollessa
kuin hän
välillä
maa on
kuin
taivas ja
tähtien vyö
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=RYzmAQMsR2c-----&&-----
https://www.youtube.com/watch?v=qjX5xvYdEaI
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut