Me jotka
haluamme pitää
maan kuohkeana,
aallot vaahtopäisinä ja
tunteen liikkeessä
huomaamme ulkoisen olevan vaikeampi muuttaa sisäisen kustannuksella
me jotka vaellamme
vaarallisessa ja
vihamielisessä maailmassa
ollaksemme kosketuksessa ja
valmiit
nöyryyttämään
murskaamaan
piilottamaan
kieltämään
ja päästämään
tarvittaessa valloilleen
vuosia uinuneen tai
nurkkaan unohtuneen
voiman nimeltään
intohimo
voimaan, jonka vartioiksi meidät on kasvatettu, kuten yhteys jumaluuteen ja elämän tarkoitukseen
ihminen on
haavoittuva intohimon
edessä,
pelon ja nautinnon
suuressa merkityksessä
jokainen intohimossa
yhtynyt tuntee
kiihkeyden suurimman
voiman vasta
menettäessään
tilanteen hallinnan
silloin kun emme pysty salaamaan todellista minäämme
antaessamme luvan
katsoa kehoamme
syvemmälle
suoraan
persoonallisuuteemme
näytämme todellisen
olotilamme riippumatta siitä
millaista kuvaa
itsetämme peilaamme
tuntea se
pehmeä käsi,
illan kevyt sade,
jonka huulet
poimivat kuin
kevään ensimmäisen kukan
kukan,
joka odotuksen
onnesta aukeaa,
vauhkoontuu ja kutsuu
kyltymättömän perhosen,
hitaasti matkaa tekevän
kielenpään liikkumaan
terälehtiensä päällä
ja se
vuoren korkeus,
jonka yli oli
kiivettävä pelkäämättä
putoamista ja
se suudelma, joka
polttaisi sameuden
silmistä pois,
laittaisi
siivet selkään
veisi meidät ymmärryksen toisen puolen
antaen väreille
uudet nimet
jokaiselle jumalalliselle
solulle tilkkanen
viiniä vastaten
kesäaamun auringon
halua koskettaa
ja
koristaa kukkanen
valmiuteen
antaen kaikkien maailman
voimien tunkeutua
tunkeutua aisteihin
ja
muuttua teoiksi,
jotka
ottavat
täysin valtaansa
aivan kuin
jumala siunaa viattomia
niin tuntee vartalonsa
olevan osana
kukkamerta,
elämää
ja kuolemaa
osana elämänsä
tarkoituksen
täydellistä
kohtaamista
paluuta,
jossa ei voi
enää hallita
ympäröivää
aistien varassa
olevaa elämäänsä
vaan koko kauneus on
päästettävä vapauteen
sillä hänkään ei näe,
kuule
maista
sekuntien ajan mitään
ollen vain kanava
avautua
toiseen ihmiseen
”niille, joille on
kylvetty unelmani
jalkojesi astua
mutta astuthan varoen,
sillä
astut unelmilleni
kaikelle mitä kaipaan
haluamme pitää
maan kuohkeana,
aallot vaahtopäisinä ja
tunteen liikkeessä
huomaamme ulkoisen olevan vaikeampi muuttaa sisäisen kustannuksella
me jotka vaellamme
vaarallisessa ja
vihamielisessä maailmassa
ollaksemme kosketuksessa ja
valmiit
nöyryyttämään
murskaamaan
piilottamaan
kieltämään
ja päästämään
tarvittaessa valloilleen
vuosia uinuneen tai
nurkkaan unohtuneen
voiman nimeltään
intohimo
voimaan, jonka vartioiksi meidät on kasvatettu, kuten yhteys jumaluuteen ja elämän tarkoitukseen
ihminen on
haavoittuva intohimon
edessä,
pelon ja nautinnon
suuressa merkityksessä
jokainen intohimossa
yhtynyt tuntee
kiihkeyden suurimman
voiman vasta
menettäessään
tilanteen hallinnan
silloin kun emme pysty salaamaan todellista minäämme
antaessamme luvan
katsoa kehoamme
syvemmälle
suoraan
persoonallisuuteemme
näytämme todellisen
olotilamme riippumatta siitä
millaista kuvaa
itsetämme peilaamme
tuntea se
pehmeä käsi,
illan kevyt sade,
jonka huulet
poimivat kuin
kevään ensimmäisen kukan
kukan,
joka odotuksen
onnesta aukeaa,
vauhkoontuu ja kutsuu
kyltymättömän perhosen,
hitaasti matkaa tekevän
kielenpään liikkumaan
terälehtiensä päällä
ja se
vuoren korkeus,
jonka yli oli
kiivettävä pelkäämättä
putoamista ja
se suudelma, joka
polttaisi sameuden
silmistä pois,
laittaisi
siivet selkään
veisi meidät ymmärryksen toisen puolen
antaen väreille
uudet nimet
jokaiselle jumalalliselle
solulle tilkkanen
viiniä vastaten
kesäaamun auringon
halua koskettaa
ja
koristaa kukkanen
valmiuteen
antaen kaikkien maailman
voimien tunkeutua
tunkeutua aisteihin
ja
muuttua teoiksi,
jotka
ottavat
täysin valtaansa
aivan kuin
jumala siunaa viattomia
niin tuntee vartalonsa
olevan osana
kukkamerta,
elämää
ja kuolemaa
osana elämänsä
tarkoituksen
täydellistä
kohtaamista
paluuta,
jossa ei voi
enää hallita
ympäröivää
aistien varassa
olevaa elämäänsä
vaan koko kauneus on
päästettävä vapauteen
sillä hänkään ei näe,
kuule
maista
sekuntien ajan mitään
ollen vain kanava
avautua
toiseen ihmiseen
”niille, joille on
kylvetty unelmani
jalkojesi astua
mutta astuthan varoen,
sillä
astut unelmilleni
kaikelle mitä kaipaan
Selite:
Uni, joka on kuin avaamaton kirje. Musta ruusu merkitsee mustaa rakkautta ja helmet merkitsevät kyyneliä ja kärsimystä. Kun ihminen kärsii rakkautensa takia, hänen kärsimyksensä muuttuvat helmiksi.Musta ruusu on rakkauden ja surun symboli. Helmet merkitsevät avioliittoa ja pitsi sen merkki, että ihminen tulee petetyksi.Ehkä rakkauspettymykset johtuvat siitä, että miehet ja naiset odottavat toisiltaan erilaisia asioita.-----
Ehkä vartalo on tilapäinen ilmiö, pelkkä sielu verhon yllä, kun taas sielu on kuolematon, ikuisesti yhtä nuori ja vanha ja sen ilot ovat loppumattomat-----ja loppuun vielä rakkaudesta ja henkisyydestä...intohimosta pienen pieni tarina;
”Viisas mies opetti luennossaan käärmeelle, älä vastusta pahaa, käännä toinenkin poskesi, kun joku lyö sinua toiselle ja rakasta vihollistasi. Käärme otti opikseen ja päätti ettei enää pistä ihmistä eikä tee enää muutakaan pahaa, ei ajattele edes ilkeitä ajatuksia, sillä tämän maailman pahuus sikiää niistä.-----
Käärmeestä tuli melkein pyhimys ja se oli menettää henkensä, niin kuin pyhimykselle yleensä käy. Potkittuna ja lyötynä se raahautui viisaan miehen luo vammojaan näyttämään.
- anna rahat takaisin, yritin elää sinun oppiesi mukaan. Tässä näet mitä siitä seurasi. Luulin, että valaistuisin, mutta nyt olen puolikuollut-----
- En minä kieltänyt sinua sihisemästä, sanoi viisas mies eikä antanut rahojaan takaisin-----
Petettynä minä muutuin, puutarhan käärmeeksi, kietoudun puiden ympärille ja kuinka pidänkään vanhasta mantelipuusta, jonka varsi notkuu ruumistani vasten. Pidän auringosta joka tekee aistilliseksi, mutta mieluiten lojun puolivarjossa, laiskottelen pehmeässä sängyssä tai ruohossa. Hyväilen naista, juon kuplivaa samppanjaa ja kuuntelen Beethovenia, mutta Bach on liian kirkollista syntiselle käärmeenluonnolleni.-----
En luultavasti ikinä kyllästy syömiseen, nukkumiseen ja lemmiskelyn nautintoihin. Jos joku astuu hännälleni, pistän sitä kostoksi. Niin kuin muutkin ihmiset tekevät, ne vaan teeskentelevät olevansa parempia kuin ovat. Yritän olla oma itseni teeskentelemättä ja valehtelematta, mutta joskus ihmettelen miksi minusta on tullut niin ilkeä. Eevan mielestä olen paha viettelijä. Pystyn lukemaan ajatukset hänen silmistään.-----
Hän kiikaroi minua puustaan, kun kuljeskelen alastomana puutarhassa. Kun hänen halunsa nousee, se on muka minun syyni. Mutta en minä ole käskenyt häntä kiikaroimaan. Hän on kuin mikäkin punatukkainen jumalatar, joka tirkistelee minua puun oksalta. Suon hänelle sen huvin, sillä hän on yksinäinen nainen. Sitä paitsi kiihotun kun tiedän, että hän katselee minua. Hän on värjännyt hiuksensa näyttääkseen nuoremmalta ja tehdäkseen vaikutuksen miehiin. Häntä sanotaan miehentappajaksi ja naiseksi, jolta on lapsena paleltunut sydän, sen takia hän ei pysty rakastamaan ketään.-----
Eeva haluaa miehen, joka ei häiritse sen sielunrauhaa, jonkun joka antaa mutta ei kiinny siihen. Kun tapasin ensimmäisen kerran, minulla meni kylmät väreet selässä. Siitä tiesin, ettei se ole hyvä ihminen. Sillä on ihan miehentappajan silmätkin.-----
Eeva on totuuden etsijä, minkä takia hänen suhteensa miesten kanssa epäonnistuvat tavan takaa. Sillä miehet eivät pidä naisesta joka etsii totuutta ja on aina oikeassa, eivätkä he jaksa kuunnella hänen totuuksiaan vaan hylkäävät hänet. Musta muurahainen nousee hänen säärtään ylöspäin ja hän ajattelee, että se on ollut ennen kenties ihminen. Syntymänsä hetkellä se on rynnännyt suin päin himon mustan aukkoon ja tajunnut liian myöhään, että enää ei ole paluuta. Täytyy vain kestää tämä elämisen kärsimys suuren typeryyden ja tietämättömyyden takia. Jos hyvin käy, se ei ehdi tehdä mitään pahaa tässä elämässä. Joku tallaa ehkä sen päälle ja se saa marttyyrikuoleman, mikä edistää sen seuraavan elämän pyrkimyksiä.-----
Minulla olisi pitänyt olla tuhat vaimoa niin kuin Salomonilla, josta tuli viisas mies, kun hän joutui jakamaan oikeutta tuhannen toisiaan vihaavan naisen riidoissa. Minusta ei tullut pyhää miestä, tuli vain pettynyt käärme. En tehnyt sitä hyvää mitä ajattelin tehdä, sanoi Paavalikin, joka petti juutalaiset ja rupesi kristityksi.-----
Vain pettymykset eivät petä, ne ovat paikalla kuin uskolliset ystävät. Vain naiset ja kissat ovat samanlaisia, niitä pitää kehua, muuten ne loukkaantuvat ja lähtevät matkoihinsa. Mutta sitä en ymmärrä miksi ihmiset suhtautuvat intohimoonsa niin että ovat valmiit tappamaan itsensä sen takia ja kun se kuoleman paikka tulee vastaan, ei uskalletakaan kuolla ja katsoa totuutta silmästä silmään vaan tehdään jotain muuta mitä oli aikomus. Näin, vaikka intohimona olisi itse hyvyys.”-----sen pituinen se-----https://www.youtube.com/watch?v=ZTKmJi3p060&feature=related
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ilman intohimoa elämä olisi aika paljon tyhjempää... Runo on aistillinen ja kaunis, pidin.
Omasta kohastaen kun tottuuven sanon, niin taejan olla melekeen himoton. Vaekka kylläkaet se on ihan poekasesta asti ollu se ahventen onkimisen himo ja sekkii on alakanna pikku hilijoo laemeta, kun en ennee voe kävellä kyökkästa lammen rannalle onkee lampeen nakkelemmaan, kun jalat on kankeeks piässynnä mänemään.
Sivut