Olisiko
kosketukseni
sittenkin rajallinen
kurotan päivänsäteitä
saadakseni elämän,
ristini
viettelevyyden
loisteeseen
kurotan jumalia,
jotta ne
vastaisivat
kutsuuni
koskettaisivat
haurasta sieluani,
huutaisivat minussa
esiin kaikki
rakkaudelliset teot
tunnen kuinka
suusi jälki
muovasi
mittojesi mukaan
tehtyä
kiihkonvirtaa
hymysi on
kuin aurinko
olisi valaissut
pimeyden ja
sammuttaen
helvetin liekit
~~~~~~
olinko sairas
tartuttaessani
suloutesi kutsua
se oli
kuin kulta,
sen voima
ja rikkaus
muistutti
ihon pehmeyttä
lohtua,
jota jokainen
hakee
ruokkiessaan
loputonta nälkäänsä
kuinka eläväiseksi
tunnen
itseni,
kivi on
muuntautunut
käärmeestä
untuvaan
veistänyt
ja vuollut
kasvojesi
muotoisen
runon
mitä niistä
näen
eilinen ei
saa olla
tänään,
eikä huominen
entisen
kaltainen
auta hyvä
jumala,
anna totuuden
laskeutua
sydämen polte,
jossa asuu
merkityksellisyys ja
sanasaattaja
sykkivä valtimon
kyky
nostaa poveaan,
jotta rakastaisit
osaisin
etusormeani myöden
olla
rakkautesi arvoinen
~~~~~~
kuinka
punaista vereni
onkaan
tunnustaessani
rakkauteni,
lähestyessäni
lähdettäni,
sielua ja ruumistasi
josta sanat
syntyvät
huulten välistä
nousevaa
väkevää tahtoa,
kiinnittäessäni
itseni
olemalla enemmän kuin
nyytti, jolla
hallita hyväilyjen
voimaa
tuulta,
joka
sikisi
hehkuvana rautana
käsissäsi
kuinka
hyväilysi voima
vetoaa
inhimillisyyteeni
punnitset sanojani
ja tekojani,
suutelet
suurella suulla
päästät kätesi
laskeutumaan
sydämeni tahtoon,
ja mikä rauha
sammuttaa
kyselijän,
elämän tarkoituksen
metsästäjän
ilon, jossa
nainen saa
täyttymyksensä ja
mies menettää
harkintansa
aisti-ilona
etenevän kulon,
nuoruus ja
kokemattomuus
ja olin nähnyt
taas liikaa
en voinut,
osannut hillitä
itseäni
ja halujani
velvollisuus ei
ollut liuennut,
suudelmani jano
on pimentänyt
järkeni
~~~~~~
puhun rakkaudesta
ja näen vain
kehosi
kuohuvan meren,
villin ajatuksen,
jotta suutelemalla
unohtaisin ja
rikkoisin kaiken
mitä olen
yrittänyt rakentaa
kaiken mikä
nyt tuntui vierivän
vierelläni ja
en saanut siitä otetta
elämäni,
hylkäätkö
minut
annatko tyhjyyden
ilman sanoja,
äänen, joka
herättää taas
sen sietämättömyyden
ruoskan,
joka sivaltaa
eikä edes yritä
ymmärtää
ajatustani
se saa
uusia ulottuvuuksia
jättäytyen muistini
syövereihin
pienet onnellisuuden
palat,
osa ruumista
runnellen sielua
~~~~~~~~
rakkaus saa
rakkaudettomuudelta
vastalahjan
luullen pystyvänsä
kaikkeen,
pystyen näkevänsä
kaiken
jokapäiväisen
elämän täydellisyyden,
mutta rakkautesi
on vahvempi
en vain
osaa hallita
sitä
inhimillinen viisaus
ja henkisyys
eivät kulkeneet
samaa rataa
kosketuksemme kanssa
satuloineet
rakkauden kiinnittyä
kliseiset
imartelevat sanat
saavat jo
tehdyn lupauksen
kuulostamaan
epävarmuudelta
uskoin
lankesin ja
ymmärtäen
osittain kaiken,
tunnustin
mutta uhraus
se ei
ollut,
ihastus meissä,
jolla ei
tähän tarinaan
vaan ollut nimeä
heikkous,
joka teki
mieleni epätoivoiseksi
ei se ollut
sidottujen silmien
toivomus,
ruumiin kielen
tahto
sanoa
rakastavansa
~~~~~~
tietoisuus palaa
jälleen osaksi
elämääni, mutta
nautinnon sinettiä
se ei sulattanut
henkeni on
kulkenut omituisen
epäsymmetrian
proosallisen
lemmenkohtauksen,
jossa
kauneusvirheet
tekivät euforisen
yhteenkuuluvuuden
epätäydelliseksi
mielikuvan ja
todellisuuden
väliin on jäänyt
rako, joka
ei täyttynyt
noussut lentoon
~~~~~~
riisuutuminen
on helppoa,
etsiminen ja
ihanteen löytäminen
vaikeampaa
kosketukseni rajallisuus
sitoa kaikki
suuremmaksi
kokonaisuudeksi
sain mitä halusin,
minulle avattiin
kauneus, ilo
ja läheisyytesi
maagisuus
sinun naisellinen
rakkautesi,
kuten rakkauden
ymmärrän puhtaimmillaan,
kulkiessasi ovesta
ja minä en
sulkenut sitä ovea
ja se kadotetun
puoliskon kaipuu
on taas aktivoituneena
~~~~~~
täysin järjetöntä,
rakastakaa toisianne
elämänne loppuun
olkaa rakkaudellenne
uskollisia,
kuinka se kuristaa ja
tunnen tukehtuvani
etenevän ajan
tyhjyyden olevan
jälleen osa minua
miten kaipuuta
voi kokea ilman
ihmistä,
kaikki toistuu
uudelleen ja
uudelleen
aitoa ja
todenmukaista
jokapäiväinen elämäni
olisiko taivaassa
joskus
kaikki paremmin?
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=8Dhn_iIQXDE
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiihkon, hurmion ja kasvavan nälän kuin sisäänpäin kasvvana,
silmiä ja havaintoaisteja pakenevana piiloon asettuvana hahmona
loppujen lopuksi demoonina, jolla ei näy rajoja, ei tunnu voimien
heikkoutta - tälläisenaan ajatuksin erittäin vahvaa ja kuluttavaa
kuvitelmaa, toivoa ja tahtoa - paikoin ehken vain unelmaa
- jospa ihmis elo onkin ulottuvuuksissa, erilaisissa maailmoissa
kuvitelmin kaukana realismin arjesta, jokaisella omansa ja vain
harvoilla kohtaamiseen valmiina - puhuttelevaa ja ajatusta aukovaa
on runsas runokuvauksesi
Sivut