olen pudottanut aseeni jo aikaa sitten
taistelin turhaan
mikään ei ole minua varten
ja silti
maailmankaikkeuden kauneimmat äänet
hengityksissämme hiljaisuus
huokauksissa hauraat
lähes kuulumattomat kaiut
hymyissämme hymnejä rakkaudelle
hyvinä päivinä sieluistamme
polveutuvat enkelten lapset
lohdun lähettiläät
ja se kaikki kauneus
joka uniikeiksi uniksimme muuntuu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän runon ensimmäisistä kappaleista erittäin paljon kohdasta "olen pudottanut aseeni jo aikaa sitten" kohtaan "hymyissämme hymnejä rakkaudelle". Kokonaisuutenakin kyllä kaunis. Minun makuuni tämä on palstan helmiä.
Kivusta syntynyt kauneus nousee tässä runossa! *Kiitos
Huokaukseni on: Ihana runo. Miten kauniisti kerrot, kuin haltijantarinaa ja kuitenkin taustalla on kipu ja suru, herkkiä tunteita, jotka heijastuvat sielumme sopukoihin, syvinä tuntemuksina.
Kaunis, suuri runo.
Hiljaisuus on kaunista.
Herää myös kysymys, onko unissa ääniä? Ehkä ne ovat vain hiljaisia ajatuksia.
Kauniilla kielikuvilla kirjoitettu ja herkkä on runosi. Kaunis ja koskettava.
Tämä runosi on koskettava ja kaunis
ja paranee vain loppuaan kohden.
Ihana tuo ajatus "sieluistamme
polveutuvat enkelten lapset."
surullisen kaunista, harvemmin sanon runoa kauniiksi mutta tämä on juuri sitä
Kaunista runollista pohdintaa ja kuvausta! Vaikka elämässä onkin usein pettymystä, silti voi löytää ihmeellisiä asioita elämäänsä kun kuulee/kuuntelee/ pieniä hetkiä tarkoin korvin ja osaa/tahtoo lukea hymyjä ihmisten kasvoilta. Aina se ei ole niin leveää...vaan salaisempaa. Uniikkia löytää varmasti jokainen, jos todella tahtoo löytää millinkin verran jotain erityistä. Luen runoasi kuin rakkausrunoa ja toisaalta se voisi olla muuta, syvällinen kokemus tässä ihmeellisessä maailmassa....
Herkkää kaunista kerrontaa
Elämän värit, kipu ja kauneus runossasi...
Kirjoittajalle lämpimät onnentoivotukset!
Tää niin tuttu meille monelle
ja välttämätön kuitenkin
kasvaakseen,
herkin siivin jälki jää, kuin
pienten siipisten lempeys
koskettais, hieno ja syvällinen runo
:)
tulee niin kauniisti vaikka A-mollissa esille
Jos mustia raitoja elossa oisi ei kirkkaat erottua mistään voisi....
Herkän kauniisti ja surumielisesti soljuu upea runosi. Pidin paljon.
Haikea, herkkä runo...hieno
Vaikka luovuttamisen ajatuksesta runo kertookin,niin silti periksiantamattomuutta aistittavissa.Elämä ei olisi elämää,jos ei siihen sisälly niin huonoja kuin hyväkin päiviä.
runo alkoi melko surullisesti mutta lukiessani eteenpäin sain lisää toivoa itsellenikin, koska samastuin niin voimakkaasti ensimmäisiin lauseisiin..pidän tästä
Tässä on paljon, paljon kaunista :) *Kiitos!
Tämä on maailman kauneun, herkin ja rauhaisin sotaruno.
Miten kaunein kielikuvin tuot runosi kipuilevan
herkän kuvan lukijalle. Tuo kuva kirkastuu runon edetessä.
"maailman kaikkeuden kauneimmat äänet"
ne voi melkeinpä kuulla.
Koskettavan herkkä runo *
Runossasi säkeet maailmankaikkeuden kauneimmat äänet ja hymyissämme hymnejä rakkaudelle ovat äärimmäisen kauniit. Runosi rytmi toimii ja etenee juuri kielikuvien voiman kautta. Lähes pikkunätti, mutta erillisten osiensa kautta itseään suurempi runo, joka on mielestäni yksi parhaistasi. Kiitos tästä.
koskettava runo jossa oli tietynlaista lämpöä, joka sai lukijan haltuunsa. Upeaa! :D
Kaunis,herkkä runo. Upeaa kerrontaa,pidän.
Osaat maalata kauniita kielikuvia sanoillasi...
Sivut