Hänen hahmonsa
haihtuu usvaan
jo aamuvarhaisella
illan hämärässä
ei enää lainkaan nähtävissä
Muistoistansa haalenneet
kasvojensa piirteet
Niin turtunut olemattomuuteensa
ettei edes pyri takaisin
Jo kuori kauneudesta
oli liikaa
katoaminen
niin paljon helpompaa
Tavoittaessaan ihanteensa
menetti enemmän
(oman arvonsa)
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen monesti halunnut kommentoida tätä runoa, mutta en koskaan ole tavoittanut oikeita sanoja. Nyt on pakko yrittää. Tämä on todella herkkä teos, tulee mielikuva jostain niin hauraasta, että se hajoaa pelkästä kosketuksesta. Mutta sellainen mieli osaa olla, eikä mitään tässä elämässä kannata tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Ei varsinkaan kauneutta, tai luultua sellaista. Runo tavoittaa hyvin oikean tunnetilan. Kaunista kuvausta siitä elämän karummasta puolesta.
Sivut