Sateen kirjat
--
Maasta nous, routana jäästä,
viluissaan vielä
kallion päästä,
kasteena ammoisin
pilvihin noussut.
---
Jo ennen laskua
ajan taistos.
Nyt varoin tähys,
Luojanko vaistos?
---
Miks pimeään mut loit?
---
Näissäkö asut puissa ja pilvis,
tähkien päissä ja sammaleen silkis,
jokien suissa ja veden kuvis,
asutko näissä
kaikissa unis?
---
Tuns
auringon kaihon ja taittuvan valon,
poskellaan lämmön ja taivaisen halon.
Avaran näki,
maiseman laihon.
---
Lämmintä multaa haistoi ja pyyhki,
voimaa maan kieri ja nyyhki,
veressään lämmin aaltoinen vieri.
Ruohon tuoksuu jos kasteessa kastan,
kuuletko mua, oi
mustarastas?
--
Niin luuli
luojia laskemat
olla,
sateesta
kirjathan kuuli.
Nosteena siemenen huusi
ja luuli
olevans riimu ja rakkaus ja
länsituuli!
--
Kämmenis viivoinaan
pyhyyskö sama
kuin kaikissa puissa ja
aalloissa meren,
vuonoissaan lämpö ja hehkuko sama, kuin kaikissa
luissa savuavan veren?
---
Lämpeni maa, sen
rakohon ui.
Siellä nyt
purona virtaa.
Lämpeni maa, sen
rakohon ui.
Satehen kirjoittaa
kirjaa.
--
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit