Kuunnellesaan sielun
sydämen
hiljaisuuden hyminää
katsoo itseään
kuin viimeisen
kerran
yön alkaessa
lainehtia
kuin myrskyssä
mustameri
ei hän
pelkää hukkumista
sillä katseessa
on vielä
häivähdys elmämää
yhden yön
verran
isä
vaikka on
jo ehkä
( ei tiedä varmasti )
yhdeksäskymmenes yhdeksäs
kerta
kun anelee
anna anteeksi
ennen kuin
seuravaa
yö alkaa
lainehtia
kuin myrskyssä
mustameri ja
jos katseesta
katoaa
häivähdys elämän
hän
hukuu
©Jukka-Pekka Huttunen
sydämen
hiljaisuuden hyminää
katsoo itseään
kuin viimeisen
kerran
yön alkaessa
lainehtia
kuin myrskyssä
mustameri
ei hän
pelkää hukkumista
sillä katseessa
on vielä
häivähdys elmämää
yhden yön
verran
isä
vaikka on
jo ehkä
( ei tiedä varmasti )
yhdeksäskymmenes yhdeksäs
kerta
kun anelee
anna anteeksi
ennen kuin
seuravaa
yö alkaa
lainehtia
kuin myrskyssä
mustameri ja
jos katseesta
katoaa
häivähdys elämän
hän
hukuu
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pohdintaa mahdollisuuksista
asenteen nöyryyttä ja toivoa
kuin käden yhteisesti ristissä
- kauniisti kulkee runosi lohdutus
kuni armahtavan elon kosketus
pidin paljon
Sivut