Minä tiesin ja silti

Runoilija miloska

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miloska kuva
nainen
Julkaistu:
418
Liittynyt: 23.7.2007
Viimeksi paikalla: 16.9.2024 16:43

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.8.1971

Maailma on paljon mielenkiintoisempi kun sitä katsoo pää alaspäin.
 

ja minä tiesin
että sinä olet alkuvoimista vahvin

niin vahva
etteivät jumalat maan, ilman, veden ja
tulen sinua taltuttaa osanneet

ja tiesin, että sinä olet kuunvalossa piileksivä järvi,
sen pohjassa kylmennyt kivi
yksinäisimmän suden verta valuva ulvonta

ja joka päivä paljastin kaulani
voimillesi sileässä satamassani levähtää

kuunvalossa arvatuin silmin järvellesi suunnistin, pintasi rikoin,
sinut poimin syvänteestäsi

yksinäisen suden karjaisun tukahdutin
verisen turkkisi hellyydellä puhtaaksi harjasin

kävin yösi viereen lepäämään

mietitkö koskaan, miten ikävä minulla on
aurinkosisaruksiani, äitini säteitä rannan kuumalla kivellä, siskojeni leikkiä lasten kosteilla hiuksilla

näetkö koskaan, miten rakkautesi kylmässä
roihussa aurinkoni itkee tuhkaa päällemme

mietitkö koskaan että minä tiesin

ja silti minä rakastan sinua

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot