ja minä tiesin
että sinä olet alkuvoimista vahvin
niin vahva
etteivät jumalat maan, ilman, veden ja
tulen sinua taltuttaa osanneet
ja tiesin, että sinä olet kuunvalossa piileksivä järvi,
sen pohjassa kylmennyt kivi
yksinäisimmän suden verta valuva ulvonta
ja joka päivä paljastin kaulani
voimillesi sileässä satamassani levähtää
kuunvalossa arvatuin silmin järvellesi suunnistin, pintasi rikoin,
sinut poimin syvänteestäsi
yksinäisen suden karjaisun tukahdutin
verisen turkkisi hellyydellä puhtaaksi harjasin
kävin yösi viereen lepäämään
mietitkö koskaan, miten ikävä minulla on
aurinkosisaruksiani, äitini säteitä rannan kuumalla kivellä, siskojeni leikkiä lasten kosteilla hiuksilla
näetkö koskaan, miten rakkautesi kylmässä
roihussa aurinkoni itkee tuhkaa päällemme
mietitkö koskaan että minä tiesin
ja silti minä rakastan sinua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi