sydämet samaan tahtiin
kukkakedolla tanssivat
punapuhtaat palleroiset
jokainen sykkeensä maailmalle huutaa:
- Olet meidän omaisuuttamme!
rikkaruohot heitä pakoon juoksevat
mehiläiset pistimensä piiloon työntävät
näin pelottavaa onnea ei kestä kukaan
unelmat heitä takaa ajavat
mutta onnelliset sydämet
eivät unelmia tarvitse
HERÄÄMINEN
sydämet likaiset
toisistaan riekaleina
maantien ojalla verta valuen
viimeisillä hengenvedoillaan toisiaan silti haluten
sillä rujommalla tavalla
jota ei satukirjoissa mainita
eikä kauneimmissa rakkauslauluissa
meidän rakkaudella
kasvaa suomuiset lepakonsiivet
ja sen varpaat haisee pahalle
voi hitto
tollanenko siitä
tuli...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pikkaisen tavanomaista rakkausrunoa jo alussa hauskemmin aloittava hassusti kertoileva runo vaihtuu inhorealismiin heräämisestä ja repii ja raastaa lukijan vereslihalle ja laihemmilta pilkottanee jo luutkin kunnes lopun lakonisironinen toteamus räjäyttää taas nauruhermot totaalisesti... Kyllä.. tykkäsin!
Sivut