harhailussa haavemaailma

Poimin kokonaisuudesta osan; 'Mikä on minussa on myös sinua aina osa, mutta kipuani et voi kantaa'. Miten totta. Vaikka olemme yhtä/yhdessä ihmisinä, läheisinäkin, vain harvoin joku sisarsieluna pystyy täysin ymmärtämään tai kantamaan toisen kuormaa. Toki hetken matkaa, tai osan siitä. Oma kipu on aina lähinnä itseä, mitä ikinä se sitten itsekullakin on. Kivun kantamisessa joko selvitään voittajina tai opetellaan kaiken matkaa selviytymistapoja siihen parhaalla mahdollisella tavalla. Hieno runo.

Voiko elämäntuskasta kertoa tuskattomammin!?!

Koskettava herkkä ja tunteikas runo!!
Niistäpä ei aena takapakkiloesta voe kirjotella ulospäen, ku se tatuvoetuu sisimpään.

Pohdiskelua ihmisyydestä ja elämästä siipien suojissa... Kipeää, särkyvääkin. Tyylikästä tulkintaa!

Haaveet kaatuvat niin monta kertaa. Ja kipua ei voi aina väistää. Harhailu haavemassa voi olla myös parantavaa, vaikka "herääminen" todellisuuteen voi olla suorastaan järkyttävää. Vahvaa tunnetta hienossa runossasi ja ei niin kovin dramaattisessa muodossa. Elämähän on täynnä toteutumattomia toiveita ja pettymyksiä, eikä niistä voi aina kertoa suu naurussa ja kirjottaa huvittavia veikeitä runoja. Kaikilla tunteella täytyy olla tilaa...ja myös runossa.

Odotin valoisin mielin
sain silti tumman tiukan
puristuksen joka ahdistaa
edelleen.
Haluaisin koskettaa sisintäsi
lämpimästi hyväillen,
kuunnellen elämän lähteesi
tasaiset sykkeet ajanrattailla.

Olemme silti yhtä
vaikka haaveeni jäivätkin
vain murusiksi,
kannan kipuni jatkaen unelmiani
Sinun läheisyydestäsi,
elämä jatkuu
vaaleanpunaisissa ajatuksissa.

Niinpä, kipua ei voi toinen kantaa, kuunnella ja jakaa, kulkea rinnalla.

Herkkää sydämestä nousevaa tekstiä, joka saa
tarjoamaan ystävälle olkapäätä.

Puhutteleva runo.

Yksi kauneimpia lukemiani runoja.. Suosikkeihini tallennan..

Hienoja kielikuvia runosi kantaa, elämän suolaa ja makeaa samassa sekoituksessa. Toivetta ja tuskaa sen turhuudesta. Kiitos tästä.

toiveikkuudessaan loistavaa kerrontaa pidin paljon

mielettömän kaunista ja haikeaa tekstiä, tykkään kovasti

aivan..

Loppu loistava! Runo on upea, haikea ja synkkäkin. Pidän paljon

Koskettavan herkkä ja samalla kirpaisevan surumielinen runo.

Herkkää ja haikeaa...hyvä runo

Ihanasti olet käyttänyt kehoasi tässä runossa, sormenpäistä kämmeniin...kaikki kirjaantuu niin kauniisti, hieno.

Auts...viimeinen lause tässä on loistava...se sai miettimään kaiken kestävyyttä.

Kuinka kypsäksi ihmisen on kasvettava,
että ei löytäisi itsestänsä raakileita, tuntei-
den riekaleita. Kämmenpohjan painallus
toisen sydämen päälle ja kunnella...
Tässä runossa on niin paljon rakkautta,
että se vierii hiljalleen lukijan sisälle.
Nyt luetaan kaunista runoa sinulta!

Kovin särkyvää kerrontaa, niin herkkää. Kaunis runo

en ihmettele en yhtään

oikeudenmukaisuutta
saako maassamme
enää millään....

Herkästi sivelevä runo.

...illuusiotkin ovat niin ihania.

Koskettava, kaunis runo.

Herkän haikeaa tekstiä on nyt runosi

Koskettaa syvältä tämä

Kipeästi kaunista,hyvä,pidän.

Koskettavaa tekstiä, todella. Upea runo.

Hieno runo se saa taas ajatukset liikkeelle.
Tämä kuvailee hyvin, kevään tehoa meihin arktisen hysterian ihmisiin ja lopussa seisoo suuri totuus ikuisuudesta.

Sen nimissä yritetään usein uskotella hetken kestävän tunteen pitkään kestoon ja monia muita hetkessä syntyneiden ajatusten ja ihastusten ikuiseen olemassaoloon.

Sitä on ehkä liian helppo käyttää, koska sen olemassaolo on tuiki tuntematon.

Hieno runo.