tyttäreni
kivulla synnytin Sinut
mutta kun näit päivänvalon
en muistanut enää yhtäkään ponnistusta
en hampaiden kiristystä
itkua sydäntäni puristavaa
kyyneliä poskillani
yhdeksän kuukauden odotusta
olit uusi elämä
olit pieni ihminen maailmassani
meidän kahden rakkauden siemen
yhtä lihaa ja verta
olet jo aikuinen
äitikin
ja minä olen kauttasi mummu
siitä Sinua kiitän
Rakkaani
en aina ole muistanut sanoa sitä
että rakastan Sinua
olenko kovettunut kolhuistani ?
en voi mitata sitä millään
enkä tiedä
onko sitä tänään enemmän vai vähemmän
kuin eilen
mutta jos nyt nukkuisin pois
tiedä
olit elämäni mies
Sinun sylissäsi unohdin varjot
haamut
jotka seurasivat polullani
eivät antaneet yön eikä päivän rauhaa
arkieni vaanijat
Sinun käsissäsi
kasvoin tytöstä naiseksi
Sinun lämmössäsi
elin ja kasvoin aikuiseksi
kiitos elämästä
kiitos jokaisesta päivästä
jonka olen saanut elää
älä itke kummullani
hymyile
sillä olet jotain erityistä
ja minä
toivon olleeni Sinulle myös
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällinen,surumielinen,koskettava,
samalla ilmaisee suurta rakkautta.
Menee suosikeihin.
Upea runo, se tuo esiin sen kaiken onnen ja kiitollisuuden jota sydämessään tuntee. Voi tuntea ripauksen siitä kaikesta hetken ajan. Upeaa kerrassaan.. :)
ihana
Kauniisti kiität elämää lapsesta ja miehestä
Olen tähän runoon jo aikaisemmin törmännyt,ja tykkään edelleenkin :) Kaunis ja upea!
Hämmentävästi muuttuu kohde kesken runon.
Kokonaan luettuna tietysti tuli ymmärretyksi. Kauniilla sanoilla ilmaiset tunteesi.
Hieno kertomus elämästä, hieno kiitos elämälle. Kiitos kyynelistä :).
Tämä henkinen testamentti on pitkästä elämästä.hieno rakkaus runo,ja elämän kiitos
Piti syventyä tämän lukemiseen.
Todella hienosti olet testamenttia kirjoittanut. Herkkä runo. Siitä löysi paljon itseään.
Sivut