Matkan mitta
Käy monet askeleet taas tuttuun kirkkoon.
Liityn minäkin kulkijain lukuisaan joukkoon.
Istun tutulle paikalle kuulijan.
Kuka huomaisi minut, penkillä istujan?
Käy ohitse moni, ajatellen: ”Siinä hän istuu.”
On kulunut aikaa vain vähän.
Liityn joukkoon minäkin tähän,
joka aukaisee oven savuisen kapakan.
Kuka huomaisi minut, oven avaajan?
Kääntyy päät, ihmetellen: ”Sinne hän astuu.”
Kuinka pitkä matka on kirkosta kapakkaan?
Kuka mittaisi tuon kulkijan matkan?
Kuinka pitkä matka kapakasta kirkkoon?
ken mitata taitaa, se mitatkoon!
Aivan hiljaa, ääneti, kun kirkkokansa nukkuu.
>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
soihdut sammuu kaikki väki nukkuu väki nukkuu.......
Tässä runossa on syvällinen, pohtimisen arvoinen ajatus!
Tämä runosi oli todella hyvä iltaruno.
Siunaavin ajatuksin Valde
Puhut runossasi vakavasta asiasta.Kuinka me nukumme,kun vierellämme on kärsivä lähimmäinen.Paheksunta seuraa onnetonta,kun rakkaus hänet kutsuisi takaisin.Olisi joku, joka kuuntelisi.Kiitos runostasi:)Se laittoi ajattelemaan.