Onkelmii 1 osa

Mul o ollu jo kavva onkelmii alkohooli kans. Em mää sitä oikee itte ymmärtäny enne ko mu yks kampraati rupes eile ehtoon puhumaa omast onkelmastas.

Mul o ollu vaikeukii millo kalja kans ja millo taas vaikeuksii o tuattanu kilju ja ny viimeks viina. Ja o semmostaki aikaa eletty ko mee huusholli o haissu makkeelt viinilt ko tuanase myrkky.

Ne kaljavaikeuret oli sillo ko mee flikka oli iha piäni. Oltii häne kansas kaupas ja ko hä o tullu sukkuus suuriäänisyyres ni eiko mar hä huur kaupas kauheel äänel et mee isä jua kaljaa. Juu, jua kyl. Kotikaljaa pruukattiin siihe aikaa kaupast kantaa kylki vääräs ko isännäl oli torettu laktoosivika eikä maitoo parantunu ennää ryypät särpimie pääl. Kyl mää häpesi ko kaikki ihmiset käänty kattomaa, et kene kakara siäl huutaa. Se oli kai joskus samoihi aikoihi ko mee yläkerra äijä viinipullo oli hajonnu rappukäytävää juur mee ove al. Ja kyl haisi. Koko yä ja viäl seuraavan päivänäki. Ol siin sit ninko ei mittää olis tapahtunu ko tyäkaveri tryykäs kyllää just saman päivän. Kyl se ilme kerto ettei se sitä uskonu et naapuri pullo se oli ko hajos…..

Vaik vuasii kulluu ni tuntuu et samat onkelmat säilyy. Oltii hianoil syntymäpäivil. Oikee kartanos. Mee flika nuarimmaine oli juur oppinu puhumaa ja kui ollakkaa ko häne äitis kiälsi isompaa flikkaa kiljumast ni sillo pikkuflika korvii tarttu nii mukavaa hoettavaa et oikee. Yks ämmä siin pualhualimattomasti meni sanomaa ettei tääl saa kiljuu, kaljaa vaa. Sillo pikkuflikka rupes hokemaa, ei tääl saa kiljuu, kaljaa vaa, ei tääl saa kiljuu, kaljaa vaa. Ja taas mää häpesi, et kakara tommost hokkee hianoil syntymäpäivil.

Mut kyl mää luule et kyl mee flikkaki häpes kauppareissul ko oli tua samase pikkuflika kans. Rarjost rupes kuulumaa jotaki semmost lauluu mis hoilataa et juaraa viinaa, tullaa viisaammaks….. Ja taas tarttu. Pikkuflikka meni pitki kauppaa pikkukärryjes kans ja laulo. Ei tiätysti millää piänel äänel vaa iha ninko muukki suvu suurisuiep pruukaa, et juaraa viinaa, tullaa viisaammiks. Onneks mää en ollu sil reissul, ko kyl mul o ollu mielestäni tarpeeks onkelmii jo tua viinapuale kans muutonki.

Mut sattuu sitä paremmisaki piireis. Se mu yks kampraati, jost mää tosa alvus jo mainitti, soitti ja sano et häl o onkelma. Mää arvasi heti, et alkoholionkelma tiätysti. Se o nii yleist nykysi. Hä oli ostanu potu punaviinii. Mahavaivojes tähre ninko hä sano. Siit sitä sit tuliki orotettuu suurempi ongelma. Hä oli se onkelmas tähre joutunu paljo murehtimmaa ja näkemää vaivaa. Häl ei ollu korkkikruuvvii. Hä ei saanu pottuu avattuu.

Täs sitä ny nährää kui paljo noitte väkijuamai tähre joutuu kärsimää, häppeemää iha kauheesti ja tulemaa monel vaival lävistetyks. Parempi pyssyy erilläs.