Pakina kirjotust pitkäst aikaa

Pakina kirjotust pitkäst aikaa

Yhten ehtoon puhuttii yhre ihmise kans telefoonis. Paranneltii siin tiätysti mailmaa. Hä sano, et taitas ol pakina paikka. Mää sanoi sil ettem mää ol pitkää aikaa mittää kirjottanu. Em meinaa siit asiast mittää kirjottaakaa kunnen ny nää siin mittää kirjottamise arvost.
Mää ole täsä vähä visioinu tulevaisuure asioit. Joskus ne tulevaisuure näkymät voi ol laatuus kauhee utopistissii, mut nää näkymät mitä mää ole kattellu saattaa ol aika totuuremukasii.
Ko jottai asiaa ruvetaa tarkemmi selvittämmää, ni ne tiätysti vaatii ain vähä jottai taustatiatoi. Eli ne ny ensimmäiseks. Mää ole täs alkuvuarest ollu pari viikkoo pois töist sairaure tähre ja ny ole taas pia viiko ollu just täsä juhannukse al. Ei nää ny mittää kovi vakavalaatussii juttui ol ollu, ainakaa ko jälkeepäi ajattellee. Talvel mää tuli jäiset trappuset ales kronsmänttines. Ahteri oli kavva musta koko syksyne yä. Ja sit myähemmi kirjava koko pakanamaa kartta tai kissa nahka, millai ny vaa halutaa sannoo.
Ny on hyvi tällai juhannukse al sopiva tauti. Ruusu. Viimeks mää oli se tauri kouris pari vuat sitte äiteipäivä al. Juhannusruusu ja äiteipäiväruusu. Ei sitä sit muit ruusui tartte ko ne o juhlistamas iha omast takkaa. Nämä asiat sitä sit o vähä tavallist mennoo hirastanu ja pistäny olemaa paikallas. Millo sänkys, millo soffa pääl tai nojatoolis. Kai täsä ny sit tarpeekas o taustatiatoi, et pääsee varsinaisee aiheesee.
Vaik ny noitte erel mainittuje asioitte tähre o välil ollu hyvi huanoo liikkumise puali, ni ei se ol estäny kumminkaa ajatukse juaksuu, vaik kyl se täytyy sannoo, et kyl se ajatukse juaksu aika kokkareist välil o ollu. Yhten kertan talvel mää oli jollai lail saanu itteni hivutettuu nojatoolii istumaa ja siin mää sit annoi ajatukseni lentää. Sillo sit flikka sattu juur soittamaa ja kyseli mitä mul kuuluu. Mää sanoi häl, et mää vahtaa hyllys olevii tavaroit ja muistele mikä, tarina niihi kuhunki liittyy. Ja sit mää ajattele et mimmost sit vanhan o (flika pia viire vanhaks tuleva flikka sano kyl täsä hiljattai, et sul o mamma vanha kaula, mut mää ny ajatuksisani eli sitä aikaa koko o jo muutaki vanhaa ko kaula) Vanhan ehkä ollaa iha yksi ja orotettaa ko kotipalvelust tullaa tuamaa ruakaa. Jottai ne sit siin ohimennesäs kyssyy. Onko su konttis kauhee kippee viäl? Onko su mahas toiminu? (mää ny ymmärrä mitä se tarkottaa, mut tiärän kyl semmosiiki kelt tua asia o iha selväl suame kiälel tarttenu kyssyy) Tämä nykyne sairaus o ollu semmone, et kotisairaala hoitajat o käyny tropit tiputtamas joka päivä koton (kakaran mää oli kuulemma kiivenny hella pääl, ko tippatäti oli tullu penisilliini piikkis kans kottii, mut em mää ny ennää sillai ajatellu tehr ja vanhan e vissii pääsis, vaik olisinki uurestas tullu kakaramaiseks) Siin o sit jo päässy vähä esimakkuu vanhuure päivist. Siin sitä istutaa ja orotettaa, et koska tullaa ja se sit taitaa ol se päivä kaikkei tärkeempi tapahtuma. Lisävärrii tiätysti vanhuure päivii tua, jos saa yhres äijä kans vanhentuu, jossei hä sit sattus joutumaa mihinkää ukkokottii huru-ukkoi joukkoo. Näist kuivioist ei sit tiär ko Luaja yksi. Jos sitä yhres koton oltas ja kotipalveluu orotettas käymää ni mahtasko niit keskusteluaiheit sit päivä mittaa kovi paljo ol. Nykki jo tuntuu, et nii kavva o yhres oltu, et jo valmiiks tiätää mitä toine meinaa kyssyy tai sannoo. Koiraa ei varmaa siin vanhuures, ko o muutaki vanhaa ko kaula, ei ennää ol. Koiral o jo kaikki vanhaa. Se o jo ihmise ijäs liki 100 vuatta. Ny o viäl yksin vakiokysymyksin äijä kans, et onko koira saanu ruakaa, onko koira ollu pihal? Sit neki kysymykset jää pojjes, jos ei satu unohtammaa et koira o jo kavva kavattanu koraputkii takapualesas. Voi tiätysti kyssyy, et mitä kello o, tulleeko televisiost mittää ja muit yht tärkeit asioit. Vastauksist ei ain nii vällii ko ei niit kaikkii ain kuul eikä muist kumminkaa. Ja voi tiätysti kyssyy äijält samallail ko sanotaa yhre ämmä kysynee äijältäas jonka kans oli jo vissii ainaki 50 vuat yhres ollu, et olek sää se sama miäs kene kans mää ole naimisii menny?
Miälekiintone tulevaisuus orottaa. Ei tiär kaikkee mitä eres o. Voi ol et jättää jälkees vaik jottai kualemattomii lauseit.