Se on minussa kaikkialla
sinetöitynä sieluun
ihoni alle
ikävä.
Se elää loimuavan ruskan rahinassa
tummaakin tummemmilla ulapoilla
irrallisuudessani.
Kirjoitan
kirjoitan yöntäyteiset tunnit
putoan utuisiin uniin
ja tiedän
kuinka kiihkeänä vielä vereni sykkii.
En luovuta
sillä uskon
että harmaasta tuhkasta nousee
vielä kultasiipinen Fenix-lintu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on kaunis runo, pidin eniten kohdasta: En luovuta sillä uskon että harmaasta tuhkasta nousee vielä kultasiipinen Fenix-lintu. Toi kohta suorastaa kruunaa ton runon täydellisyydestä täydelliseksi! Hieno runo, pidin :)
Vahva,samalla kaipuusta kertova.
Toivoakin antava.
aivan mahtava runo
Sivut