paljon on vähän vai vähän paljon

Jos runon minän tunnetila on kuvaus omastasi ja tuo alakuloisuus tulee sieltä, on sen pakko olla hyvin hetkellistä, joka on ja toimii kuin se kuuluisa piste siellä I:n päällä.

Sivuillasi olevat runot kuvaavat suurimmalta osin rikasta ja elämässä sisällä olevaa henkistä minää.

Olet tuonut sivuillesi pelkkää runollista taidetta.
En vielä ainakaan ole löytänyt yhtään ainutta joutenpäiten juttua.

Mielenkiintoista mietiskelyä, särmien hiomista.

Todella kaunis ja koskettava.
Kunpa me (ja muut) osaisimme hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Se on taito.
Samoja ajatuspolkuja olen minäkin kulkenut...
Kiitos.

Pieneen kannattaa keskittyä. Siitä saadaan suurta, jos niin tahdotaan. Tahtoa aina kysytään.

*ja etenkin vuosiensa hopean täyttäjäksi ?*

Huikean koskettavaa, miten osaatkaan runoilla näin upeasti... Minusta sinä olet ihana, rakastettava ihminen juuri sellaisena kuin olet. :)

Niimpä!!
Elämä on irtonaesta, ku se setä peniksen riisi.
Vae mikä Ankel Ben setä se olkaa.
Muute runos tul se pekan justiina mieleen;)))))

Elämäkipua, tuskaisia ajatuksia....kyselyä ja etsimistä ja myös turhautumista. Runosi on onnistunut kuvaus olotilastasi. Tässä lukiessa siihen eläytyy.......ja tekee mieli lohduttaa, sanoa, älä luovu haaveistasi!

Kyllä sitä hiljalleen minimalisoituu, kun turha kuona ympäriltä karisee.

Sopivaksi tuntemallasi tavalla pieneksi kirjoitettu itsetunto laulaa runossasi. Ehyt ja kaunis, loppu jopa hitusen koominen traagisuudessaan. Erittäin hyvää sanojen käyttöä jollekin sanaan asti, sen jälkeen selitit, et kertonut. Mutta runona, olen otettu.

Haikea, herkkä runo, hyvä

Todella koskettava runo.

Sinä ihmeiden seassa kaikkea kysyvä" pikkutyttö"
vieläkin.
Pysy sellaisena

Kyllä sinä sopisit omana itsenäsi
olla rakastettu ja rakastava.

Herkkä, koskettava runo.

pidin harvinaisen paljon

....kaikkea sitä minkä tahtoisit olevan pientä.
Tämä nöyrä lause on runosi sielu, joka kuivaa
kyyneleet ja täyttää toiveet.

Olet saanut lahjaksi runoilijan sielun.

Todella ihana loppusäe.
On täällä varmasti jokaiselle jokin, kelle on juurikin se oikea. <3
Ei muuta kuin nokka pystyyn ja eteenpäin!
Kiitos sinulle.

Jospa olisi sopivasti, mittaamattomasti? :) Kaipuusi koskettaa täyttymättömillä toiveillaan surulliseksi muotoutuvan kysymysintron jälkeen.

Herkkää kaunista kerrontaa

Todella koskettavaa

runon alku jotenkin niin
ihmetellen ja nöyryydellä
ja loppu aivan huigee

loistava kokonaisuus

:)

Ihana runosi. Juuri sopiva suosikkeihini :)

Elämän palapeli kuvot ovat harvoin kohdillaan,vaikka me niin odotamme

haikeutta ja irrallisuutta molemmat läsnä

Jäin sanattomaks.
Upee~

Kaipuun sävyttämä kaunis runosi on pohdikelevan herkkä.

Voiko olla liian rikas ilmaisultaan eleiltään..siinäpä kysymys joka on varsin omakohtainen mutta mieleeni tulee väkisin että mielummin elehtivä sanarikas/valmis kuin karu eleetön ilmeetön !
Näin minä koin hienon runosi :)

Koskettavaa,pidän.

Onko tämä aitoutta,vaiko itsensä esille tuomista että jonkinasteista itseruoskintaa - tulla hyväksyksi ... tämän tunteen runosi minussa aiheutti. Miksi noinkin kova ruoskinta ... ?

Jos runon minän tunnetila on kuvaus omastasi ja tuo alakuloisuus tulee sieltä, on sen pakko olla hyvin hetkellistä, joka on ja toimii kuin se kuuluisa piste siellä I:n päällä.

Sivuillasi olevat runot kuvaavat suurimmalta osin rikasta ja elämässä sisällä olevaa henkistä minää.

Olet tuonut sivuillesi pelkkää runollista taidetta.
En vielä ainakaan ole löytänyt yhtään ainutta joutenpäiten juttua.

Mielenkiintoista mietiskelyä, särmien hiomista.

Todella kaunis ja koskettava.
Kunpa me (ja muut) osaisimme hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Se on taito.
Samoja ajatuspolkuja olen minäkin kulkenut...
Kiitos.

Pieneen kannattaa keskittyä. Siitä saadaan suurta, jos niin tahdotaan. Tahtoa aina kysytään.

*ja etenkin vuosiensa hopean täyttäjäksi ?*

Huikean koskettavaa, miten osaatkaan runoilla näin upeasti... Minusta sinä olet ihana, rakastettava ihminen juuri sellaisena kuin olet. :)

Niimpä!!
Elämä on irtonaesta, ku se setä peniksen riisi.
Vae mikä Ankel Ben setä se olkaa.
Muute runos tul se pekan justiina mieleen;)))))

Elämäkipua, tuskaisia ajatuksia....kyselyä ja etsimistä ja myös turhautumista. Runosi on onnistunut kuvaus olotilastasi. Tässä lukiessa siihen eläytyy.......ja tekee mieli lohduttaa, sanoa, älä luovu haaveistasi!

Kyllä sitä hiljalleen minimalisoituu, kun turha kuona ympäriltä karisee.

Sopivaksi tuntemallasi tavalla pieneksi kirjoitettu itsetunto laulaa runossasi. Ehyt ja kaunis, loppu jopa hitusen koominen traagisuudessaan. Erittäin hyvää sanojen käyttöä jollekin sanaan asti, sen jälkeen selitit, et kertonut. Mutta runona, olen otettu.

Haikea, herkkä runo, hyvä

Todella koskettava runo.

Sinä ihmeiden seassa kaikkea kysyvä" pikkutyttö"
vieläkin.
Pysy sellaisena

Kyllä sinä sopisit omana itsenäsi
olla rakastettu ja rakastava.

Herkkä, koskettava runo.

pidin harvinaisen paljon

....kaikkea sitä minkä tahtoisit olevan pientä.
Tämä nöyrä lause on runosi sielu, joka kuivaa
kyyneleet ja täyttää toiveet.

Olet saanut lahjaksi runoilijan sielun.

Todella ihana loppusäe.
On täällä varmasti jokaiselle jokin, kelle on juurikin se oikea. <3
Ei muuta kuin nokka pystyyn ja eteenpäin!
Kiitos sinulle.

Jospa olisi sopivasti, mittaamattomasti? :) Kaipuusi koskettaa täyttymättömillä toiveillaan surulliseksi muotoutuvan kysymysintron jälkeen.

Herkkää kaunista kerrontaa

Todella koskettavaa

runon alku jotenkin niin
ihmetellen ja nöyryydellä
ja loppu aivan huigee

loistava kokonaisuus

:)

Ihana runosi. Juuri sopiva suosikkeihini :)

Elämän palapeli kuvot ovat harvoin kohdillaan,vaikka me niin odotamme

haikeutta ja irrallisuutta molemmat läsnä

Jäin sanattomaks.
Upee~

Kaipuun sävyttämä kaunis runosi on pohdikelevan herkkä.

Voiko olla liian rikas ilmaisultaan eleiltään..siinäpä kysymys joka on varsin omakohtainen mutta mieleeni tulee väkisin että mielummin elehtivä sanarikas/valmis kuin karu eleetön ilmeetön !
Näin minä koin hienon runosi :)

Koskettavaa,pidän.

Onko tämä aitoutta,vaiko itsensä esille tuomista että jonkinasteista itseruoskintaa - tulla hyväksyksi ... tämän tunteen runosi minussa aiheutti. Miksi noinkin kova ruoskinta ... ?