On ollut hetkiä jolloin tuntuu
kuin hengitys salpautuisi
aikoja
joina todellisuus irrottaisi sydäntäni
sielukaan
ei tiedä laskeutumispaikkaa
epätodellisuus
karistaa inhimillisyyttä
naiseutta
raa’asti konkreettista minuuttani
syli
on varovaisen avoin
Selite:
kadoksissa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Väkevän koskettavasti kadoksissa,kuitenkin rohkeutta pitää varovaisen auki syliä,hyvä,pidän.
Vahvan koskettavaa on runosi sanoma.
vahvasti ilmaistu, elämä osaa tökkiä kunnolla vastaan
Joskus elämässä on kuin itsensä kanssa - lähellä mutta niin kaukaa itsestään - mutta unohtamatta kuitenkaan elämää ympäriltään.
Varovasti runo etsii oleellista, olevaista, sitä, jota voi koskettaa ja jonka voi tuntea, ilman pelkoa sen katoamisesta.
Tietäen, sen löytyessä, sisäisen rauhan ja onnen palaavan, siksi jo sylikin valmiina vastaanottamaan.
Upeaa tekstiä sinulla jälleen.
Kaunis, koskettava runo.
Kipeitä tuntoja. Mutta runosi kuvaa aidosti ja niin hyvin, että runosi tunnelmasta saa kiinni....
pohdintaa,varovaisuutta minuuteen
Hyvin kuvattu, hieno, lähes ravisteleva runo. Otsikko jo kertoo paljon. Puhuttelevaa ja koskettavaa tekstiä hetkestä jossa "sielukaan / ei tiedä laskeutumispaikkaa". Runollisesti täysosuma, ja lopetus herkkyydessään erityisen hieno "syli / on varovaisen avoin".
Hapuilevaa, silti syvällistä pohdintaa!
Koskettaa.
Haikea, koskettava runo. Upeasti kuvattu.
Aina vain painavampaa runoutta sinultakin. Nyt syvennytään sielunelämän porteille pohtimaan tarkoitustamme. Se, että etsit ihmistä kuuntelemaan runoasi saa lukemaan tekstiäsi aivan toisin silmin. Saa kuuntelemaan. Kuin etsisit jotakin kadonnutta. Tämä on hieno.
Mulla se suattaes olla meleko hyvä syli, voan kun on hirveen lyhyet polovet.
samaistuin
pidin paljon
Herkkä, haikea runo
Sivut