Pieni tyttö istuu lumihevosen
selässä, tutti suussa,
hänellä on siniset suuret
silmät,
joilla katsoo maailmaa
ihmetellen,
hänen pienissä
käsissä
olevissa lapasissa
on isoja lumikokkareita.
Miettiikö hän siinä pari
vuotiaana ollessaan,
miksi on tullut juuri
tähän paikkaan,
syntynyt juuri
näille ihmisille
lahjaksi
elämään.
Nyt sama tyttö
on jo koululainen,
kohta
jo aikuinen,
hän on aina sydämessäni
ollut samanlainen
kuin silloin lumihevosen
selässä istuessaan,
katsoo maailmaa
avoimesti, pelkäämättä
tulevaisuutta,
katseessa luottavaisuutta
ihanaa lämpöä,
huolenpitoa toisista
ihmisistä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*kiitos* kaunista koskettavaa, miettimistä runossasi, elämänvirtaa, juuri siinä mihin on syntynyt, koskettaen jotain pientä kaunista sisimmässäni, runosi luen, lumikokkareet lapasissa, kuinka totta tuhansia kertaa nähtyä, mutta kirjoitettuna näyttää niin ainutkertaiselta ja hyvältä, en ole koskaan lukenut kirjoitettuna sitä aiemmin, hienoa että sinä teit tämän runon, sanoit paljon kauniita asioita, annoit ajattelemisen aihetta, kosketit
Koskettava kuvaus. Meissä kaikissa säilyy sisimässämme se pikkuinen joka istui lumihevosen selässä ja ihmetteli maailmaa.
Sivut