Surunaamoja me olemme
kädet eivät ylety lämpöön toisen
kasvot eivät onnellisuudesta hymyile
kädet eivät ylety lämpöön toisen
kasvot eivät onnellisuudesta hymyile
On arkipäivän pienet ilot
ne häviävät huolten kuormaan
Kesän kauneutta
vedän syvän henkäyksen
on vielä hetki aikaa viipyä
surunaamojen seurassa
Pyydän voimani iloni
takaisin surunaamalta
suoristan itseni
Auringon näen ikkunan raosta
aukaisen sieluni tähän päivään
saan elämän täyttymyksen eteeni
ne häviävät huolten kuormaan
Kesän kauneutta
vedän syvän henkäyksen
on vielä hetki aikaa viipyä
surunaamojen seurassa
Pyydän voimani iloni
takaisin surunaamalta
suoristan itseni
Auringon näen ikkunan raosta
aukaisen sieluni tähän päivään
saan elämän täyttymyksen eteeni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämän tunnelma vetoaa juuri nyt.
Sivut