Sen kultaisten pilvien seasta
löysin sinut enkelini
Katsoin ilmaan
ja puhalsin takaisin höyhenen
minkä pudotit minulle
Näyttääkseni,
olet olemassa kuitenkin,
vaikka hieman sitä epäilin
Luot uudelleen valosi
uuteen vuoteen
katsoen syvälle ihmiseen,
Häneen, joka on
sinun valosi täällä
maan päällä, antaen
siitä toiselle uupuneelle
Haluan vain olla sylissäsi
levätä pois väsymyksen
sinun kultaisessa auringon loisteessa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näin valo jälleen voittaa ja pian rastas kuusikossa soittaa...
Hurjan kaunis runo! Koskettaa herkkyydellään. :)
Kaunista sanailua!.
Herkkä, hyvä runo
Herkkää kaunista kerrontaa
Sivut