Sinusta kerron
sadun kaukaisen
Olit maassa kuninkaitten laaksojen
siellä vielä rauha oli päällä maan
onnen tunne rinnassasi
Samoilit metsätiellä
kohtasit usein
metsänhengen
kenelle juttelit
Hän metsänhenki
kuunteli käänteli päätään
On siinä ihminen kerrankin
niin oikea suurella I:llä
Kuuntelee metsän elämää
oivaltaa asioita
ennen kuin hänelle kerrotaan
On meillä kummajainen
niin rehellinen mies
kaunis komea
Hän pukeutunut on vihreään
sitä hän rakastaa
ja tuoksuu metsän havulle
Näin kertoo tarinaa
menninkäinen hengen mestari
ystävästä uljaasta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, suloinen runo
tää runo on hyvä tykästyin
ja paljon
ihanan satumainen ja kieleltään sujuva runo!
Satumetsän kutsu ja seikkailut tuhansien tarinoiden tässä runossasi :)
Upea saturuno tämä
todella satumaisen ja surrealistisen kaunis
runoteos- laittaa lukemaan useasti
kiitos
Sivut