Peikko tyttö oli ollut surullinen pitkään
hän kaipasi lämpöä pesäänsä,
sillä kylmä oli jo hiipinyt syyssäähän
Lehdet olivat jo melkein putoilleet puista
ja ikkunan takaa tuuli jäätävästi .
Hän kaipasi pysyvää lämpöä sellaista
joka pysyy
rakkautta peikko poikaan
joka tuntuisi hänelle läheiseltä
Hän tunsi kuinka hänen sielunsa
huusi tyhjyyttään odottaen
sitä oikeaa lämpöä itseensä .
Hän tunsi kuinka suuri iloinen
peikko poika ilmestyi
kuin tyhjästä hänen viereensä
sulki hänet syleisyynsä
suuren peiton alle
ja he tunsivat aika on oikea
heille kummallekin
he elivät onnensa siinä
ja nauttivat toistensa lämmöstä
kylmässä syyspäivässä
Aurinko laski hiljaa hymyillen päänsä pilven taa,
kaksi onnellista peikkoa rakastivat
koko maailmaa ja maailma heitä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lämminhenkinen runo, tykkään.
Selkeästi satumainen...Röllimäinen... Peite ratkeillut ja unen pumpulit lämmittävät.
Mukava tarina
Sivut