Kuin miettien kesän lähtöä
siinä haalistuneella laiturilla
Veden pinta oli
hiljaisen lähtevä kuin kaipaava
rakkauden ajatuksia
Kuinka olinkaan kaivannut
enkelin siipiä tullakseni
taas tähän syksyyn
sen sateiseen, pimeään päivään
Nukkuminen ilman unta
ja ajatukset, joita yön pitkät
tunnit herättää
On vain kaipausta
siihen lämpimään
turvalliseen syliin
se jossain odottaa
Ja enkelit luo valoaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttuakin tutumpia ajatuksia tässä, pieni olet Sinä ihminen tulee vain mieleen.
Syksy masentaa monia, mutta itse pidän siitä ja silti - runostasikin kaikkinensa.
Herkkä, hyvä runo
Herkkää haikeaa kerrontaa
Ajatonta kauneutta,herkkää,pidän.
Erinomaisen eheä ja kaunis runo.
Syksy kääntyy kohti talvea, olemme virittäytymässä Jouluun vähitellen.
Rauhaisaa tunnelmaa, tyyntä kaipuuta.
Sivut