Kun olit mennyt kuulin vain hiljaisen hengitykseni
Kuuntelin sitä hetken kunnes tajusin olin yksinäinen ja hyljätty
Muistosi lämmitti vielä hetken kunnes annoin sen sulaa pois mielestäni
On otettava uudesta hetkestä kiinni nautittava siitä mitä on edessäpäin
Olin rakkauden murtama sydän tunsi vielä hetken kun suutelit hyvästiksi
Mitään ei jäänyt vain tuuli oli ystäväni tänään
Lohtua etsien silitin hiljaa kädelläni lämmintä kohtaa missä olit viimeksi ollut
Vain kyyneleiden lämpö havahdutti ja unen lämmin peitto antoi armahduksen ikävästä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lohduttomuudessaankin kaunis.
Kaunis runo.
Haikea, herkkä runo
Sivut