Muistan kuusen hakumatkan,
lunta oli polveen saakka,
koira juoksenteli edestakaisin
iloissaan.
Metsä oli luminen, kaunis
lumi painoi puiden oksia alas,
lunta satoi hiljalleen,
peitti meidät paksuun kerrokseen.
Oli joulunaaton aatto, tunne joulusta
lähellä sydäntä, lastenlasten odotusta
luoksemme tänne maalle.
Ilo oli sydämessä, kaikki yhteinen
tekeminen oli juhlaa,
koristelimme kotimme enkeleillä,
kynttilöillä, tontuilla.
Upea ruokapöytä odotti pieniä vieraita,
ilo kulki sydämestä sydämeen,
meidän joulumme, täynnä enkeleitä,
valoa sydämen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nyt ei meille taida tulla valkeaa joulua...mutta nämä muistot kauniit josta kerrot ja ne pienet lapsukaiset oikeat pienet muruset heidän ja koko perheen voimin joulu on sitä elämän iloa täynnä ja valoa sydämiin:-)
Hyvin kaunis runo josta pidin paljon<3
Lämmin kiitos sinulle sanoistasi<3
Ihania, tunnelmallisia muistoja. ^^
Nostalginen runo, joka tuo mieleen lapsuuden joulut, niiden tuoksut ja sen ihanan odottavan tunnelman, joka tiivistyi aattoiltaan...olet vanginnut tuon tunteen lumista luontoa myöten aina yhteiseen tekemiseen ja sydänten iloon!Hieno runosi.
Kiitos
Tässä runossa on todella kaunis joulu :)
Ulkona ei näytä niin jouluiselta ja ilman jouluvaloja tuntuisi ihan syksyiseltä säältä vesisateineen. Kaunis joulumusiikki innoittaa kuitenkin löytämään sinisen hämärän myötä sitä joulutunnelmaa. Runosi myötä tein kauniin matkan lapsuusajan joulumuistoihin.
Sivut