Kun aurinko hiveli
hiljaa huulillaan
pimenevää iltaa.
Ilmestyi taivaan
pehmeään pilvikarttaan
punertavaa purppuraa.
Siinä kauniissa hetkessä
oli sanomatonta taikaa.
Silloin sieluni liiti vapaana
kuin taivaan lintu
ja kaarteli hiljaa päällä
valkoisten tuulimyllyjen.
Sydämeni oli täynnä jännitystä
ja kiihkeää odotusta
tuon sykkivän kaupungin
valomeren yllä.
Selite:
Saavuimme Lissaboniin juuri ennen auringonlaskua...
Näky oli huikaisevan kaunis.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi