Minä olen oman elämäni
yksinäinen kulkija.
Minun tieni kulkee siellä,
missä aurinko koskettaa sormillaan
varjoisan metsän vihertävää reunaa.
Tässä valon ja varjon rajamailla
kulkee minun sieluni näkymätön polku.
Tähän varjoisaan maahan on kylvetty
ilon ja surun suolaisia kyyneleitä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno lopetus runollasi, oman polun näytät sanoillasi. Kiitos tästä.
Samasta lähteestä pulppuavat, ilon ja surun kyyneleet. Kaunista tekstiä Sinulta.
Tämä on todella upea! :)
Kaunis runo
Ihan huokaisevan
kaunista runoutta~
Siellä se kulkee..runoilijan tie..pilvien kupeella,auringon alla..tähtien lomassa taivahalla :)
tyylikästä kerrontaa pidin paljon
Elämän hitautta, nautintoa syvään sisäänhengittäen.
Upeaa sinua taas kerran.
Hyvin kaunista ja tunnelmallista tekstiä!
Kaunista runoutta tosiaan.
Pidän tästä valtavasti, olet saanut runoosi sellaisen sanoman että...hui. Tuo kohta,-
Sieluni näkymätön polku,- kolahtaa aivan täysillä.
Kaunista, eipä voi muuta sanoa.
Kauniisti kirjoitat! Ajatuksia herättää runosi, kirjoittajasta ja lukijan omasta kyvystä tulkita.Hyvä!!
Sivut