Avasin sana-arkkuni
raskaan ja narisevan kannen.
Tämän ruosteisen arkun pohjalla
näkyi vain muutama rispaantunut sana.
HULLUA SE ON
YRITTÄÄ RUNOJA
VÄKISIN VÄÄNTÄÄ.
Nuo pienet sanat pitävät sisällään viisautta,
joten jään odottamaan uusien tuulien
virkistävän raikasta voimaa,
jotka puhdistaisivat ajatusteni
ummehtuneet lammikot.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
minä väkisin väännän joten hullu olen
pidin paljon runosta
Hih!
Mie huvikseni valikoin muutaman kaveriksi toisilleen.
runot tulee jos tulee, hyvin kuvaat
Niinpä vain syntyi siitäkin pohdinnasta runo. : ))
Siellä ne ovat,uinuvat..kirstusi pohjalla..nyt et niitä huomaa,mutta kun lakkaat etsimästä,silloin ne jälleen löytyvät :)
Joo! Jo monta kuukautta olen tuskaillut ummehtuneitten lammikoitteni äärellä. Hyvän runon sait omistasi aikaan.
Kun ei pakota itseään yrittämään, pian ne runot taas pulpahtaa. Noita kausia on varmaan meillä lähes kaikilla. Hyvin kuvasit tunteen. Tunnistin omiakin tuntoja viime viikoilta. En vaan itse aina osaa luovuttaa.... mikä olisi viisasta, koska se on vaan väliaikaista ja hyvinkin parantavaa. Runot kypsyy salassa, rauhassa.
Sivut