Istun hiljaa ikkunani äärellä
katsoen hiljalleen hämärtyvän metsän
viimeisiä valonsäteitä.
Kuinka kauniisti
valo ja varjot tanssivatkaan
metsän siimeksessä
auringon matkatessa
ikuista matkaansa
idästä länteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Päivän päättyminen on juuri runonlaista ihastelua, se on sitä matkaa elettyä - jonka voi ja saa muistojensa arkkuun, tallentaa.
Lukija usein katsoo ja pohtii runon tavoin elämää.
tässä olet hienosti
taidolla vanginnut
kauniin hetken
Kaunis ja herkkä on myös runosi jälleen kerran.
Kumpa laillasi osaisikin pysähtyä hetkeen; nähdä. Runosi on kuin taulu.
kauniskauniskaunis..
Tunnelmallisen Kaunista hetkessä elämistä.
Suljen silmäni, runosi ääni kuiskailee korvissani maalaten kaunista maisemaa.. Ihana on tämä runo! =)
Jotain jäin kaipaamaan tuohon loppuun, en osaa sanoa vaan mitä.
Aurinko maalaa kultahippuja puiden rungoille ja lehdille laskeutuessaan hetkeksi horisontin taa. Samaa lehtien lepatusta ja hiljaista havupuiden oksien keinuntaa valossa ja varjossa itsekin olen ihaillut.
Rauhallisen levollinen on runosi tunnelma.
Ja niin kaunis herkkä kuvaus luonnosta, pidin paljon, ei kun lisää...
Kaunista maisemaa sanoillasi luot!
Sivut