Syksyn pimenevissä päivissä
on vain kaksi hämärän kylmää kylkeä
tiiviisti vastakkain.
Toinen toiseensa
yhä tiukemmin nojaten
ne sulautuvat hiljalleen yhteen
synnyttääkseen jälleen maailmaan
hiljaa syttyvän elämän valon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuttavan valloittavan mielikuvan luot kauniilla runollasi.
Jännä ajatus, hyvä runo
Mukava, hyvä runo
Lähestyvän talven myötä on kaksi pimeää vastakkain, vain hetken valo välissä.
Upeasti kuvaat vuodenaikaa ja vertauskuvana ajattelen myös kuinka kaksi ihmistä voi synnyttää valon toisensa välille.
Upeasti jälleen saat syvällisiin ajatuksiin...
Sinä se osaat sanoakkin vasta asiat niin kauniisti..
Valtavan taidokas, upea runokuvaus! Sen nimikin on suorastaan mahtava sillä tavalla kuin luonnonvoimat ovat. Valon syntyä jään odottelemaan.
aah, ihanaa!
Sivut