"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
syysaurinko
hiljaisten kuusten yllä
tummavihreä miete
veden kalvossa
jossa yksinäinen
koivunlehti
varjo hitaasti
lammen yli
auringon editse
pieni pilvi
Tähän hetkeen jää, tummanvihreään veteen ja mietteeseen, kun jalat seisoo turvallisesti ja tukevasti maassa, ja hengitys on yhtä hidas ja rauhallinen kuin pilven varjon matka. Ja taivas on korkea, vain pieni pilvi matkaansa vie. Näin miettein pysäyttävästäsi, metsäisen lammen luo jäin.
Kommentit
häviävä syyspäivän hetki
herkkä sisältä syvä
Sivut