kaukana
kuun rauhalliset meret
ja kraatereitten varjot
joita katselen
lasken kiikarin rinnalleni
edessäni vankka mäntymetsä
jonka latvoissa tähdet syttyvät
vasta nyt näen
tässä illan tummuvassa hämärässä
tuon yksinäisen puuvanhuksen
sen rosoisen rungon
jota riennän halaamaan
kuin vanhaa tuttavaa
niin kauan poissaollutta
joka kuitenkin minun jälkeeni jää
kun minä lähden
kuun rauhalliset meret
ja kraatereitten varjot
joita katselen
lasken kiikarin rinnalleni
edessäni vankka mäntymetsä
jonka latvoissa tähdet syttyvät
vasta nyt näen
tässä illan tummuvassa hämärässä
tuon yksinäisen puuvanhuksen
sen rosoisen rungon
jota riennän halaamaan
kuin vanhaa tuttavaa
niin kauan poissaollutta
joka kuitenkin minun jälkeeni jää
kun minä lähden
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut