Otan yhden munan kennosta.
Pitelen sitä vielä kourassani,
kun maa alkaa tärähdellä,
talo huojuu, mutta pysyy
kuitenkin sortumatta pystyssä.
Kaukaa kuuluu voimistuvaa jyrinää.
Äkkiä pimenee
ja samassa katuvalot sammuvat.
Sähköt ovat poikki kaikkialla.
Olin puristanut munaa niin lujaa,
että sen kuori on murskaantunut
ja valkuainen ja keltuainen valuvat
sormieni lomasta lattialle.
Otsalampun valossa
joku juoksee ulkona
ja karjuen huutaa:
”Se on täytetty!
Hän on kuollut,
ja hänen vaatteensa on jo myyty
eniten tarjonneelle.”
Vähitellen sähköt palaavat taas.
Valoja syttyy ikkunoihin
ja kadulle.
On täysin hiljaista.
Ketään ei liiku ulkona.
Mietin
mitä on tapahtunut,
ja siivoan tahmealta lattialta
kananmunan jäänteet.
Maailma ei ole enää
entisensä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut