MUNA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
925
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 30.3.2025 9:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Otan yhden munan kennosta.
Pitelen sitä vielä kourassani,
kun maa alkaa tärähdellä,
talo huojuu, mutta pysyy
kuitenkin sortumatta pystyssä.


Kaukaa kuuluu voimistuvaa jyrinää.
Äkkiä pimenee
ja samassa katuvalot sammuvat.
Sähköt ovat poikki kaikkialla.


Olin puristanut munaa niin lujaa,
että sen kuori on murskaantunut
ja valkuainen ja keltuainen valuvat
sormieni lomasta lattialle.


Otsalampun valossa
joku juoksee ulkona
ja karjuen huutaa:
”Se on täytetty!
Hän on kuollut,
ja hänen vaatteensa on jo myyty
eniten tarjonneelle.”


Vähitellen sähköt palaavat taas.
Valoja syttyy ikkunoihin
ja kadulle.


On täysin hiljaista.
Ketään ei liiku ulkona.


Mietin
mitä on tapahtunut,
ja siivoan tahmealta lattialta
kananmunan jäänteet.


Maailma ei ole enää
entisensä.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jännittävällä tavalla kerrottu omanlainen pääsiäiskertomus.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot