Hän pudotti painoaan,
käveli yli viimeöisen teräsjään
luodolle,
jota niin rakasti.
Ohut etäinen hahmo.
Katselin sitä kevyttä kulkijaa jäällä
ja varoin sulkemasta silmiäni.
Totta se on,
ne katosivat hetkeksi silmistäni,
etäinen luoto ja sitä kohti kulkija,
usvaan sisään
Tuuli nousee -
ja henkäys vain,
sumu hälvenee
ja ne ovat poissa
molemmat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ottaa lukijan mukaansa sumuiselle rannalle
Sivut