telaketjujen kolinaa;
kuulen kolonnan vyöryvän
ikkunani ali, sitten kauempana.
Ja uni jatkuu,
kuin mitään ei olisi tapahtumassa,
kunnes joku pariskunta ovella
koputtaa,
pyytää turvapaikkaa.
Herään siihen,
ja avaan oven.
Ei ketään ovella.
Näen tähtikirkkaan taivaan.
He ovat lähteneet,
jättäneet jälkeensä vain hiljaisuuden,
kuolemanhiljaisuuden.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut