Se tulee samaa tietä, kuin vuosi sitten -
niin kuin aina
tämä jokasyksyinen vieras.
Kovin väsyneeltä se näyttää,
kuten minäkin.
Käy peremmälle,
minä pyydän.
Ole kuin kotonasi!
Sitten se äkkiä riehaantuu,
alkaa vahvoin kourin
ravistella puita.
Taivas pimenee.
Vain oksat valostuvat.
Kevenevät.
Nojaan haravan varteen
ja odotan, että viimeinenkin lehti
leijuu maahan.
Vieras on jo lähtenyt.
Edessä tyhjä tie.
Takana tähtitaivas
ja puun lehdetön siluetti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut