SILUETTI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.4.2025 8:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Se tulee samaa tietä, kuin vuosi sitten -
niin kuin aina
tämä jokasyksyinen vieras.

Kovin väsyneeltä se näyttää,
kuten minäkin.

Käy peremmälle,
minä pyydän.
Ole kuin kotonasi!

Sitten se äkkiä riehaantuu,
alkaa vahvoin kourin
ravistella puita.


Taivas pimenee.
Vain oksat valostuvat.
Kevenevät.

Nojaan haravan varteen
ja odotan, että viimeinenkin lehti
leijuu maahan.

Vieras on jo lähtenyt.

Edessä tyhjä tie.

Takana tähtitaivas
ja  puun lehdetön siluetti.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea runo syksyn tulosta, jonka voi helposti aistia runossasi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot