KESKELLÄ YÖTÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 4.4.2025 6:52

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Keskellä yötä unen läpi
telaketjujen kolinaa;
kuulen kolonnan vyöryvän
ikkunani ali, sitten kauempana.

Ja uni jatkuu,
kuin mitään ei olisi tapahtumassa,
kunnes joku pariskunta ovella
koputtaa,
pyytää turvapaikkaa.

Herään siihen,
ja avaan oven.

Ei ketään ovella.
Näen tähtikirkkaan taivaan.

He ovat lähteneet,
jättäneet jälkeensä vain hiljaisuuden,
kuolemanhiljaisuuden.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Syvältä koskettavaa, kunpa moni saisi elää rauhassa.
Sota on kaikkea muuta kuin runollista, kaikkea muuta kuin kaunista, kaikkea muuta kuin herkkää. Sen kuvailemiseen ei ole juurikaan sanoja. Ehkä se kiteytyisi sellaisiin ilmauksiin kuin vallanhimo - isänmaallisuus - veri, suolenpätkät ja ulosteet. Mielenkiintoista siksi onkin, että runollisuus, niin kaukana sodan luonteesta, onnistuu kuvaamaan jotain sellaista oleellista, joka jää tykkien ja luotien ulottumattomiin. Tässä tapauksessa omaatuntoa puhutellen, empatiaan kutsuen - ja lopulta: riipaisevasti seisomme tähtikirkkaan taivaan alla tyhjin käsin. Kuolemanhiljaisuudessa. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot