Kuulinko oikein?
Vihlova ääni yön keskellä,
kuin lasiveitsen raapaisu.
Aamulla.
Ikkunan lasissa naarmu
ylhäälta alas saakka.
Vaikka katsoisin uudestaan,
ja yhä uudestaan
ulos aamun kirkkauteen,
maailma ei ole enää sama.
Valo on eilistä kovempi, kylmempi.
Katkennut korsi ikkunan alla.
Mikä sen on taittanut?
Auringon säteet ovat pettäviä.
Eivät ne lämmitä.
Maisema on outo,
tuntematon
- mutta katsonko
väärään suuntaan?
Vihlova ääni yön keskellä,
kuin lasiveitsen raapaisu.
Aamulla.
Ikkunan lasissa naarmu
ylhäälta alas saakka.
Vaikka katsoisin uudestaan,
ja yhä uudestaan
ulos aamun kirkkauteen,
maailma ei ole enää sama.
Valo on eilistä kovempi, kylmempi.
Katkennut korsi ikkunan alla.
Mikä sen on taittanut?
Auringon säteet ovat pettäviä.
Eivät ne lämmitä.
Maisema on outo,
tuntematon
- mutta katsonko
väärään suuntaan?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta runosi raapii kylmin ja terävin kynsin lukijaansa...
Sivut