SÄRÖ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kuulinko oikein?

Vihlova ääni yön keskellä,
               kuin lasiveitsen raapaisu.

Aamulla.

Ikkunan lasissa naarmu
                      ylhäälta alas saakka. 

Vaikka katsoisin uudestaan,
                            ja yhä uudestaan
                    ulos aamun kirkkauteen,
maailma ei ole enää sama.

Valo on eilistä kovempi, kylmempi.

Katkennut korsi ikkunan alla.
Mikä sen on taittanut?

Auringon säteet ovat pettäviä.

Eivät ne lämmitä.

Maisema on outo,
              tuntematon

- mutta katsonko
          väärään suuntaan?

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syysaurinko lämmittää, jos löytää suojaisan poukaman tuulilta suojatun?

Mutta runosi raapii kylmin ja terävin kynsin lukijaansa...
Syksyinen maisema voi yllättää sekä hyvällä, että ikävällä tavalla.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot