![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
1.KOURALLINEN SANTAA
Viimeisen kerran ennen matkaamme
nostalgiakävelyllä asemapuistossa,
kauan sitten maalattuja penkkejä
(kaupungin puutarhurin järjestys)
lehmuskuja ja hiekkatie.
Olen kuudestoista syksysi;
vanhus syntymäpäiväni aattona.
Kansakuntien historia
ryöppyää suustani kuin
suousva haihtuu…
Kuuntele minua:
”Ja niinä päivinä
ihmiset etsivät kuolemaa,
eivätkä sitä löydä;
he haluavat kuolla,
mutta kuolema pakenee heitä.”
Ilm.9:6
Jyminää pimeydessä;
kuolema kaupunkimme yllä.
Reittikone etsii
herkeämättä sijaa,
missä siipensä
levolle laskisi.
Kuuntele minua:
Usvaisella ulapalla
majakkalaiva merihädässä.
Lapsi eksyksissä
ihmisen lämpöä vailla
parkuu. Hätäraketit
on laukaistu.
Otat käteni käteesi,
ja kuuntelet minua:
Otsasi majakka
hohtaa tyyneyttä,
mutta mitä ovat
nuo nokikyyneleet
kirkkailla kasvoillasi?
Katuja kiertelevä
kaiutinauto kuuluttaa:
KELLO ON 23:15
ON KAIKKI HYVIN
UNOHTAKAA HUOMINEN
NUKKUKAA RUUSUSET
TUSKIANNE LIEVITTÄÄ
MORFIINIRUISKE.
kuuntelemme:
Lehtipoika kauppaa:
KALLIIT IHMISET!
OSTAKAA UUSIN,
ELÄMÄNNE NEUTRONIPOMMI!
Rukoilemme
Suurta Huumetta.
Alaston pelastusarmeijalainen
asema-aukiolla laulaa:
”Sua kohti, Herrani…”
Painetuuli pieksää puistotietä,
lehmukset hehkuvat.
Dies irae, dies illa
Solvet saeclum in favilla:
Quantus tremor est futurus,
Quando judex est venterus,
Cuncta stricte discussurus!
Malttamaton juna lähtövalmiina:
Nouskaa vaunuihin – ihmiskunta!
Vain tärkein mukananne – lähtekää!
(Laiturilla ei näy saattoväkeä)
Voi heitä, jotka myöhästyvät!
Kaapaisen taskuuni
kourallisen santaa
lapsuuteni puistotieltä.
2.KARNEVAALITANSSIAISET
Tanssipalatsin pariovet avautuvat:
Discohampaat välkkyvät vaihtuvin värein.
Viini läikähtää laseissa,
hekuman spektri naurun liekeissä.
Ilta saa sinipunaisen tahran kaulukseen.
Niin nauretaan viimeisenä iltana.
Hien, parfyymin, rakastelun löyhkä
sivaltaa kasvoja
kuin Attilan ruoska.
Unohduksen iltana niin tanssitaan.
Karnevaalinaamion takana,
serpentiinien kuohussa
kenenkään huomaamatta
vanhus itkee:
olkapäät nytkähtelevät
jääden värähtelemään.
Big band heläyttää
jäähyväisvalssin:
”Sua kohti, Herrani,
Sua kohti ain…”
3.KELLOT PYSÄHTYVÄT
Sarastuksen edellä käy tuuli
tanhuun kanssa jätteiden,
kulkee aseman ovista
viskellen ympäriinsä molekyylejä:
seteleitä, repaleisia sanomalehtiä.
Horisontissa
tulipatsas kajastaa.
En tahdo nähdä sarastusta.
Torneissa
kellot hehkuvat,
kun aika pysähtyy.
Viisarit turvautuvat toisiinsa
yhteen sulaen,
kun päättyy maailmanhistoria.
En tahdo nähdä sitä.
On viimeinen yö.
En tahdo nähdä sarastusta!
Kuu painuu pilveen,
tähdet sammuvat.
En tahdo nähdä…
Jäös hyvästi maailmain!
Hyv’ yötä armahin!
4.PIMEÄ TIE
Maahan on julistettu pimennysmääräys.
Hätääntynyt
juoksee huoneissa, ja sammuttelee valoja.
Kiirehdi!
Odotan sinua! Ota mukaasi vain kaikkein
välttämättömin:
huopa
hammasharja
alusvaatekerta
kitara, kynä ja lehtiö
mahdollisesti myös:
uninalle
kenttälapio
kaasunaamari
säteilymittari
puhdasta vettä ja saippua
suklaata ja morfiinia
Rahinaa…
töminää…
jyrinä…
Paljon pakolaisia tien täydellä!
paljon.... paljon ..... paljon....
Soluttautukaamme heidän joukkoonsa!
Rakkaani! Tule, joudu jo!
Huokauksistamme kasvaa huuto:
EMME TAHDO NÄHDÄ VALOA!
Vaellamme vain tärkein mukanamme
läpi pimeän aavikon. Kääntyminen
on mahdotonta. Huudon ruoskat viuhuvat,
kaiku ajaa meitä eteenpäin käytävällä.
Emme tahdo aamun koittavan!
Emme tahdo valon häivääkään!
Keitaalla kohtaamme miehen,
meille tuntemattoman – viittaansa kietoutuneen.
Hänen jalanjäljissään kasvaa makeita
ahomansikoita.
Kourallisena santaa
kylvän autiomaahan. Matt.13:1-9
Antakoon se sadon,
joka poistaa pimeyden nälän!
Amen.
5.VALOUHRI
Elämä.
Tulipallo kieppuu,
pyörintä kiihtyy
kipinöitä sinkoillen
…hidastuu …pysähtyy,
pyörimissuunta vaihtuu…
Tomun ja tuhkan torilla
aamu sarastaa.
Hämärissä nuorukainen,
karnevaaliviittaan kietoutunut
soihtu kädessä etsii jyviä
tai ruoantähteitä huoltoaseman
rasvaisista raunioista.
Levottomina laukkaavat ympyrää
muovieläimet piirongin laatikossa.
Niiden mylvintä täyttää bunkkerin.
Nuorukainen riisuu viittansa,
syö keräämänsä aterian,
pesee itsensä bensiinillä.
Hän kuiskaa: Tulkoon valkeus.
KIRKKAUS!
Valtava leimahdus, SOKAISEVA
savuna
ruumis
häviää.
Roihuten ruumis savuna häviää…
Bunkkerin salvat murtuvat,
muovieläinten laumat täyttävät torin.
Ja aurinko paistaa.
Kirkkaudessa tartumme käsi käteen
kaikki kansat.
maailman ympäri
piirimme purjehtii.
Olkoon valkeus ikuinen!
Gloria in excelsis Deo,
Et in terra pax hominibus.
Käy karkeloon tyttöni mun,
ojenna kätesi hauras, valkoinen.
Tanssikaamme yli hautojen
avautuvien. Ylösnousevien luut
meitä säestäköön.
Tanssi kanssani valoon!
6.SYNTYMÄPÄIVÄN AAMU
Herää, Rakkaani! meille on tulossa vieras.
Tuolla hän hyppelee
metsätiellä,
keltainen mekko
hulmahtelee,
lanne keinahtaa.
Aurinko – aurinko.
Lehdettömiin lehmuksiin
puhkeaa kukkia.
Tulet sammuvat.
Kaiutinauto, hylky savuaa,
hitaasti kellahtaa kumoon.
Mutaan uppoaa.
Yö on päättynyt.
Sävelradion keskeyttää
ylimääräinen lähetys
Hiroshimasta.
Tomonori puhuu:
”Päivä niin tyyni.
Kevät. Valoa tulee
taivaan täydeltä.
Mutta kirsikankukat
varisevat yhtenään.”
Yö on päättynyt.
Enkeli laskeutuu alas
ja ilmoittaa kansalle:
”Poikkeustila on kumottu!
- Suomella itsellään
ei ole vihollisia,
eikä kukaan hyökkää Suomeen
sen itsensä vuoksi.”
Valkeus
on noussut maihin
syvän yön rannikolla!
Joku kolkuttaa arasti oveen.
Lapseni ojentaa minulle lahjan:
Isä, isä!
Tässä sinulle kourallinen
ahomansikoita, joita enkeli minulle antoi
aurinkoisella metsäpolulla.
Kuin aamunkoitto ne ovat raikkaita;
kuin maailmamme ne ovat makeita.
Isä. Älä hylkää minua yksin yöhön;
älä koskaan heitä kädestäni, sillä
pimeää minä pelkään!
Syntymäpäiväni aamuna juhlapöydässä
perheeni kanssa
juomme ja syömme
kahvia ja ahomansikoita.
Valkealla liinalla
(vain viinitahra)
( )
maljakko, jossa kirsikankukkia.
Ikkunasta auringonvalo
leviää liinalle
kuin ilo.
***
Viimeisen kerran ennen matkaamme
nostalgiakävelyllä asemapuistossa,
kauan sitten maalattuja penkkejä
(kaupungin puutarhurin järjestys)
lehmuskuja ja hiekkatie.
Olen kuudestoista syksysi;
vanhus syntymäpäiväni aattona.
Kansakuntien historia
ryöppyää suustani kuin
suousva haihtuu…
Kuuntele minua:
”Ja niinä päivinä
ihmiset etsivät kuolemaa,
eivätkä sitä löydä;
he haluavat kuolla,
mutta kuolema pakenee heitä.”
Ilm.9:6
Jyminää pimeydessä;
kuolema kaupunkimme yllä.
Reittikone etsii
herkeämättä sijaa,
missä siipensä
levolle laskisi.
Kuuntele minua:
Usvaisella ulapalla
majakkalaiva merihädässä.
Lapsi eksyksissä
ihmisen lämpöä vailla
parkuu. Hätäraketit
on laukaistu.
Otat käteni käteesi,
ja kuuntelet minua:
Otsasi majakka
hohtaa tyyneyttä,
mutta mitä ovat
nuo nokikyyneleet
kirkkailla kasvoillasi?
Katuja kiertelevä
kaiutinauto kuuluttaa:
KELLO ON 23:15
ON KAIKKI HYVIN
UNOHTAKAA HUOMINEN
NUKKUKAA RUUSUSET
TUSKIANNE LIEVITTÄÄ
MORFIINIRUISKE.
kuuntelemme:
Lehtipoika kauppaa:
KALLIIT IHMISET!
OSTAKAA UUSIN,
ELÄMÄNNE NEUTRONIPOMMI!
Rukoilemme
Suurta Huumetta.
Alaston pelastusarmeijalainen
asema-aukiolla laulaa:
”Sua kohti, Herrani…”
Painetuuli pieksää puistotietä,
lehmukset hehkuvat.
Dies irae, dies illa
Solvet saeclum in favilla:
Quantus tremor est futurus,
Quando judex est venterus,
Cuncta stricte discussurus!
Malttamaton juna lähtövalmiina:
Nouskaa vaunuihin – ihmiskunta!
Vain tärkein mukananne – lähtekää!
(Laiturilla ei näy saattoväkeä)
Voi heitä, jotka myöhästyvät!
Kaapaisen taskuuni
kourallisen santaa
lapsuuteni puistotieltä.
2.KARNEVAALITANSSIAISET
Tanssipalatsin pariovet avautuvat:
Discohampaat välkkyvät vaihtuvin värein.
Viini läikähtää laseissa,
hekuman spektri naurun liekeissä.
Ilta saa sinipunaisen tahran kaulukseen.
Niin nauretaan viimeisenä iltana.
Hien, parfyymin, rakastelun löyhkä
sivaltaa kasvoja
kuin Attilan ruoska.
Unohduksen iltana niin tanssitaan.
Karnevaalinaamion takana,
serpentiinien kuohussa
kenenkään huomaamatta
vanhus itkee:
olkapäät nytkähtelevät
jääden värähtelemään.
Big band heläyttää
jäähyväisvalssin:
”Sua kohti, Herrani,
Sua kohti ain…”
3.KELLOT PYSÄHTYVÄT
Sarastuksen edellä käy tuuli
tanhuun kanssa jätteiden,
kulkee aseman ovista
viskellen ympäriinsä molekyylejä:
seteleitä, repaleisia sanomalehtiä.
Horisontissa
tulipatsas kajastaa.
En tahdo nähdä sarastusta.
Torneissa
kellot hehkuvat,
kun aika pysähtyy.
Viisarit turvautuvat toisiinsa
yhteen sulaen,
kun päättyy maailmanhistoria.
En tahdo nähdä sitä.
On viimeinen yö.
En tahdo nähdä sarastusta!
Kuu painuu pilveen,
tähdet sammuvat.
En tahdo nähdä…
Jäös hyvästi maailmain!
Hyv’ yötä armahin!
4.PIMEÄ TIE
Maahan on julistettu pimennysmääräys.
Hätääntynyt
juoksee huoneissa, ja sammuttelee valoja.
Kiirehdi!
Odotan sinua! Ota mukaasi vain kaikkein
välttämättömin:
huopa
hammasharja
alusvaatekerta
kitara, kynä ja lehtiö
mahdollisesti myös:
uninalle
kenttälapio
kaasunaamari
säteilymittari
puhdasta vettä ja saippua
suklaata ja morfiinia
Rahinaa…
töminää…
jyrinä…
Paljon pakolaisia tien täydellä!
paljon.... paljon ..... paljon....
Soluttautukaamme heidän joukkoonsa!
Rakkaani! Tule, joudu jo!
Huokauksistamme kasvaa huuto:
EMME TAHDO NÄHDÄ VALOA!
Vaellamme vain tärkein mukanamme
läpi pimeän aavikon. Kääntyminen
on mahdotonta. Huudon ruoskat viuhuvat,
kaiku ajaa meitä eteenpäin käytävällä.
Emme tahdo aamun koittavan!
Emme tahdo valon häivääkään!
Keitaalla kohtaamme miehen,
meille tuntemattoman – viittaansa kietoutuneen.
Hänen jalanjäljissään kasvaa makeita
ahomansikoita.
Kourallisena santaa
kylvän autiomaahan. Matt.13:1-9
Antakoon se sadon,
joka poistaa pimeyden nälän!
Amen.
5.VALOUHRI
Elämä.
Tulipallo kieppuu,
pyörintä kiihtyy
kipinöitä sinkoillen
…hidastuu …pysähtyy,
pyörimissuunta vaihtuu…
Tomun ja tuhkan torilla
aamu sarastaa.
Hämärissä nuorukainen,
karnevaaliviittaan kietoutunut
soihtu kädessä etsii jyviä
tai ruoantähteitä huoltoaseman
rasvaisista raunioista.
Levottomina laukkaavat ympyrää
muovieläimet piirongin laatikossa.
Niiden mylvintä täyttää bunkkerin.
Nuorukainen riisuu viittansa,
syö keräämänsä aterian,
pesee itsensä bensiinillä.
Hän kuiskaa: Tulkoon valkeus.
KIRKKAUS!
Valtava leimahdus, SOKAISEVA
savuna
ruumis
häviää.
Roihuten ruumis savuna häviää…
Bunkkerin salvat murtuvat,
muovieläinten laumat täyttävät torin.
Ja aurinko paistaa.
Kirkkaudessa tartumme käsi käteen
kaikki kansat.
maailman ympäri
piirimme purjehtii.
Olkoon valkeus ikuinen!
Gloria in excelsis Deo,
Et in terra pax hominibus.
Käy karkeloon tyttöni mun,
ojenna kätesi hauras, valkoinen.
Tanssikaamme yli hautojen
avautuvien. Ylösnousevien luut
meitä säestäköön.
Tanssi kanssani valoon!
6.SYNTYMÄPÄIVÄN AAMU
Herää, Rakkaani! meille on tulossa vieras.
Tuolla hän hyppelee
metsätiellä,
keltainen mekko
hulmahtelee,
lanne keinahtaa.
Aurinko – aurinko.
Lehdettömiin lehmuksiin
puhkeaa kukkia.
Tulet sammuvat.
Kaiutinauto, hylky savuaa,
hitaasti kellahtaa kumoon.
Mutaan uppoaa.
Yö on päättynyt.
Sävelradion keskeyttää
ylimääräinen lähetys
Hiroshimasta.
Tomonori puhuu:
”Päivä niin tyyni.
Kevät. Valoa tulee
taivaan täydeltä.
Mutta kirsikankukat
varisevat yhtenään.”
Yö on päättynyt.
Enkeli laskeutuu alas
ja ilmoittaa kansalle:
”Poikkeustila on kumottu!
- Suomella itsellään
ei ole vihollisia,
eikä kukaan hyökkää Suomeen
sen itsensä vuoksi.”
Valkeus
on noussut maihin
syvän yön rannikolla!
Joku kolkuttaa arasti oveen.
Lapseni ojentaa minulle lahjan:
Isä, isä!
Tässä sinulle kourallinen
ahomansikoita, joita enkeli minulle antoi
aurinkoisella metsäpolulla.
Kuin aamunkoitto ne ovat raikkaita;
kuin maailmamme ne ovat makeita.
Isä. Älä hylkää minua yksin yöhön;
älä koskaan heitä kädestäni, sillä
pimeää minä pelkään!
Syntymäpäiväni aamuna juhlapöydässä
perheeni kanssa
juomme ja syömme
kahvia ja ahomansikoita.
Valkealla liinalla
(vain viinitahra)
( )
maljakko, jossa kirsikankukkia.
Ikkunasta auringonvalo
leviää liinalle
kuin ilo.
***
Selite:
Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne muistuttaa 1980-luvun alun tilannetta, jolloin maailmassa vallitsi ns. "kylmä sota". Tämän runoelman kirjoitin niihin aikoihin ahdistuneita tunteitani selittämään ja lieventämään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut