Timbuktuun

Ehto ystävyydelle, luja luottamus.

Tuho ystävyydelle, surun tuottamus.

Suru kuuluu elämään, sulattaja jään,

jäätiköllä hytistään, pulmat setvitään.

Vakaa varma toveruus toimii ehdoitta,

jakaa muille ehtoja, tuulta hamuta.

Tuulten teillä kulkien jalka lipsahtaa,

kuka nostaa kädestä kurjaa ontuvaa?

Tuen antaa ystävä, joka ymmärtää,

usein toinen nuolena pakoon viilettää.

Varma turva taistoissa oma järki on,

ilman mielenvoimia, olen onneton.

Haaveet heitän roskikseen, arkipuvun teen,

tassuttelen helteessä, varjoon viileyteen.

Siestaa vietän minuutin, ehkä vuodenkin,

vuoden päästä astelen miettein varmemmin.

Järki käteen ystävä, järki käteen hei.

Ei tämä peli vetele, ei totisesti, ei!

Minä itse meiltä oon, ei parempia lain,

matkalipun Timbuktuun ystävältä sain.