Vanha köyryselkäinen
partasuu Arvo
keppevänä käpyttelee
ja ilmoja tutkailee.
Kuulo mokoma
on mennyt
kun edes täällä
kirkon sisällä
en kuule saarnaa
virren veisuuta mä nyt.
Oudot virret
temppelissä kaikuu
outo soitto
rämäkkänä raikuu…
Nyt temppelissä
röllitään ja rillutellaan
hirmuista mekkalaa
kiitellään ja ihastellaan,
Oli kotikirkko
turvapaikka ennen
ja tuttu kirkkopolku
kevyt käydä
tullen mennen.
Mietteissä siirryn
aikaan, jolloin
urut rauhaa soitti
ja papin saarna
syntisille lohdun tuotti.
On iäkkäänä
lyhyt kotimatka mainen,
horjuva askel raskas on
ja kulku vajavainen.
partasuu Arvo
keppevänä käpyttelee
ja ilmoja tutkailee.
Kuulo mokoma
on mennyt
kun edes täällä
kirkon sisällä
en kuule saarnaa
virren veisuuta mä nyt.
Oudot virret
temppelissä kaikuu
outo soitto
rämäkkänä raikuu…
Nyt temppelissä
röllitään ja rillutellaan
hirmuista mekkalaa
kiitellään ja ihastellaan,
Oli kotikirkko
turvapaikka ennen
ja tuttu kirkkopolku
kevyt käydä
tullen mennen.
Mietteissä siirryn
aikaan, jolloin
urut rauhaa soitti
ja papin saarna
syntisille lohdun tuotti.
On iäkkäänä
lyhyt kotimatka mainen,
horjuva askel raskas on
ja kulku vajavainen.
Selite:
Valitettavasti kirkoissa saa nykyin kuulla sitä tätä möykkää rimputusta rätinätä. Rätä tätä, rätä tätä, ihmisillä ahdistus ja tuska, hätä. Näin suviseurojen aikaan tuli tällainen runo mieleen. Mukavaa suven aikaa rakkaille runoilijaystävilleni. Lämmöllä epeli mokoma.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut