Saahan kotikuusi olla
kilpikaarnainen
vanha lapsuuden puu.
Kaarnan alla
sykkivät keväisin
uusien
vuosirenkaiden mahlat.
Vanhoissa vuosirenkaissa
historian lehdet.
Oksien alla leikkimökkini
tikkujalkaisten
käpylehmien navetta,
ulpukkasikojen sikala.
Kuusen juurella siivet
solmia selkään
unohtaa raihnainen keho
näyttää Äidille.
– Katso, kimaltavat,
hauraat!
Äiti vastaa:
– niin minunkin.
Siunauksellista äitienpäivää! Oma äitini on kuollut 53 vuotta sitten, mutta hänen muistonsa on säteilevän kirkas.
kilpikaarnainen
vanha lapsuuden puu.
Kaarnan alla
sykkivät keväisin
uusien
vuosirenkaiden mahlat.
Vanhoissa vuosirenkaissa
historian lehdet.
Oksien alla leikkimökkini
tikkujalkaisten
käpylehmien navetta,
ulpukkasikojen sikala.
Kuusen juurella siivet
solmia selkään
unohtaa raihnainen keho
näyttää Äidille.
– Katso, kimaltavat,
hauraat!
Äiti vastaa:
– niin minunkin.
Siunauksellista äitienpäivää! Oma äitini on kuollut 53 vuotta sitten, mutta hänen muistonsa on säteilevän kirkas.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo menneestä
unohtumattomasta lapsuudesta
Herkän kaunista,pidän.
tunneälyn pintaan
kiitos ystäväin
Sivut