Kun merivirtojen hivelevä maailma ei riitä,
kun mikään ei ole tarpeeksi, riittävästi
(ja sinä uskot edelleen kaiken jatkuvan
kultarenkaiseen yhteiseloon asti)
Kutsut tuuliviiriksi
ja halaat omistavasti, rakastavasti
mutta minä olen jo poissa
siellä missä uusi on arkipäivää
Haluaisin tuntea itseni kokonaiseksi
kanssasi
rakas
Selite:
Pidäthän kiinni vaikka minun tekisi mieli lähteä. Sano, että minulla on kaikki kanssasi. Sano se ja laita minut ymmärtämään sanasi. Rakastan sinua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
osaat kyllä valita sanat ja typografiset asettelut pirun iskevästi. lauseet iskevät juuri oikealla voimalla ja säkeistöistä muodostuu hyvin vahva tunnelma. kontrastina tuo lopun ”rakas” lisää kuitenkin herkän, haikean maun.
oot vanginnut niin ihanan repivän tunnelman tähän, että täytyi kyllä lukea useamman kerran, viipyillä. tulee mieleen maija vilkkumaan liian kauan ja pmmp:n odotan. kiitos näistä tunnelmista, viihdyin todella ja vierailen toistekin sivullasi.
Hiukka tulee jakomielinen olo runominästä haluineen ja uhoineen ...mutta toisaalta tässä on kuin salakirjoituksena tai käänteisenä nurjalla puolella sana PELKO? Tai toinen sana PAKO? Perskules kun ovat painavia sanoja molempaiset. Ja ne naiset, naiset
...vaativat mutta myös antavat.
Jos täällä saisi painaa tykkäysnappia, tämä yksilö saisi kannatukseni.
Ensinnäkin nimi nappaa kiinnostuksen väistämättä. Luin muutaman muun runosi saadakseni enemmän kosketuspintaa kirjoittamiseesi. Pidän siitä, kuinka luot tauoilla ja itse tekstillä sanomaa. Kielesi on muutenkin todella kiehtovaa arkisella tyylillään. (Suluista löytyy aina jotain todella olennaista.)
Tästä runosta vielä sen verran, että olet saanut luotua helpon tuntuisesti kaksiteräisen tunnelman. Ristiriidan. Se kutkuttaa. Merivirrat miellyttivät myös.